#menswear viikonloppu Tukholmassa osa I – rennot tyylit

Toissa viikonloppuna suuntasimme Tukholmaan. Vuorossa siis lyhyt, kuvapainotteinen raportti siitä mitä tuli nähtyä ja testattua – laivalla, kaduilla ja #menswear-puolella.

Erinäiset kiireet on pitäneet oman kirjoittelun blogin kuin foorumin puolelle viime aikoina varsin vähäisenä. Kesän aikana pyritään hieman nostamaan aktiviteettia. Lupauksia tosin ei uskalla antaa, mutta näin ennen ensi viikon Pitti Uomoa on kuitenkin hyvä edes hieman yrittää.

Laivalla Helsingistä Tukholmaan

En ole koskaan ollut kovin innokas laivamatkustaja. Tai en ainakaan enää aikuisiällä. Nuorempana se oli varsin siistiä, kun sai mm. hakata isovanhemmilta saatuja rahoja pelikoneisiin. Sittemmin kyseinen retkeily ei ole niin kiinnostanut. Kerran vuodessa työn puolesta Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Järjestömaailmassa kun risteilyt tuntuvat edelleen olevan se juttu, jos jotain halutaan järjestää.

Nyt kuitenkin kävi niin, että päätös Tukholmaan lähtemisestä jäi viikonloppua edeltävään tiistaihin. Kahden hengen lennoista olisi joutunut maksamaan alkaen 600-700 euroa, joten laiva nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Ja sinänsä, siinä missä normaalisti joutuu siirtymään Eirasta ensin Helsinki-Vantaalle ja Tukholman päässä Arlandasta keskustaan, oli matka Katajanokalle verrattain lyhyt. Kuin myös Tukholman pään siirtymä terminaalista keskustaan. Joten onhan tuossa myös positiiviset puolensa.

Viking Line Gabriella / No Name

Matkustaessa lentämällä Tukholmaan matka kotiovelta perille on yleensä ohi noin kolmessa tunnissa. Laivalla matkustaessa hommaan menee ilta ja yö. Niinpä laivalla tarvitsee keksiä ainakin jotain tekemistä – jos ei muuta, niin syömistä. Menomatkan paatiksi osui Viking Linen M/S Gabriella. Laivaa laitettiin tietojeni mukaan uuteen uskoon hetken aikaa sitten ja vaikka autokannen alapuolella sijainnut hytti näytti samalta kuin 15 vuotta sitten, voi pisteet antaa ”ravintolamaailman” uudistamisesta ja freesaamisesta. Samoin lounge-baari, jossa sai alkumatkasta istua rauhassa juoden viiniä ja tehden töitä, oli ehdottomasti positiivinen kokemus. Vielä kun jostain löytyisi joku, joka laittaisi laivan langattoman verkkoyhteyden kuntoon, voisin ehkä vakavasti alkaa harkita jatkossakin tämän matkan suorittamista laivalla.

Mutta sitten menomatkan parhaimpaan antiin. Kuten elämässä yleensä, tärkeintähän ei ole se, mitä tekee, vaan kenet tuntee. Puolisollani on perheensä kautta varsin tiiviit suhteet punaisiin laivoihin ja tällä kertaa sattui niin onnekkaasti, että veljensä oli töissä samaan aikaan. Mies löytyi laivan uuden No Name-ravintolan avokeittiön patojen äärestä, joten illan ruokailuvaihtoehtoa ei tarvinnut kauaa pohtia. Vaikka laivan grillin burgeri olisi luonnollisesti itseäni hieman houkuttanut.

Ravintolalla ei ole sen kummempaa ruokalistaa. Tarjolla on joko 7 tai 9 ruokalajin maistelumenu. Päädyimme jälkimmäiseen. Setin täydentävän juomapaketin sai onneksi myös puolitettuna, koska meistä kumpikaan tuskin kokonaista olisi jaksanut kurkusta alas kaataa.

Tarjolla olleesta ruuasta ei moittimisen sanaa löytynyt. Myös palvelu pelasi moitteemasti, liekö sitten syynä ollut se, että olimme ns. ”tuttuja”. Toisaalta, itsellenihän sillä ei tietenkään ole väliä. Mutta sen enempää selittelemättä, kuten puolisoni fiilistä kuvasi, kokonaisuus oli hyvin ”ei-laivamainen”, jos jättää huomioimatta merinäköalan ja auringonlaskun sekä satunnaisin väliajoin ohikulkeneet humalaiset risteilymatkustajat. 10/9 ruokalajia tuli kokonaisuudessaan nautittua ja 5/5 arvosanan voi antaa puhtaalla omallatunnolla.

Tämä ei siis ole maksettu mainos, mutta jos satutte matkustamaan Helsingistä Tukholmaan laivalla, niin suosittelen ehdottomasti testaamaan No Name-raflan maistelumenun. Hintansa puolesta (7 ruokalajia 40e, 9 ruokalajia 45e) tuo sopii myös niille, jotka haluavat testata, että millaisesta meiningistä on kyse.

Tukholman trendit – kesä 2016

Miehillä bomberit ja naisilla levenevät lahkeet. Siinäpä Tukholman katumuodin trendit tiivistettynä. Väitän, että kadulla kävellessä joka kerta kun nosti päätään, osui silmään joku, jolla oli päällään farkut, tennarit (Nike / Adidas) ja musta tai tummansininen bomber-rotsi. Tosin viime päivinä kun on tullut käveltyä Helsingin keskustassa, niin voinee todeta, että sama trendi vallitsee jo ainakin nuorison keskuudessa myös täällä. Eli ehkä emme ole enää niin paljoa Ruotsia perässä. Silti voi olla, että ensi syksynä homma lähtee täällä laajemmin lentoon. Naisten puolella suosiota näytti nauttivan housut, joissa lahkeet levenivät reilusti. Trendi, jota itse en välttämättä kaipaisi, mutta mikäpä siinä.

Nämä kuvat tosin ei liity mitenkään Tukholman trendeihin, mutta muutama otos siitä miten itsellä oli päällä katuja kiertäessä. Itse olen hieman huono pakkaamaan tällaisille vapaamuotoisille viikonloppureissuille. Mieluisin valinta olisi farkut ja t-paita, mutta niistä seteistä on sitten turha ottaa mitään kuvia. Lauantain kaupunkierrokselle päälle valikoitui siis raidallinen neule, puuvillachinot (osa pukua) sekä Balmuirilta aikoinaan saatu panama-hattu. En ole hattumiehiä, mutta välillä sitäkin on kokeiltava. Sunnuntaina oli ohjelmassa mm. visiitti Marcus Malmborgin showroomille (tästä lisää raportin toisessa osassa) ja kahvittelu mielenkiintoisen uuden Winter Studios-nimisen lafkan perustajien kanssa. Joten päälle piti laittaa jotain ”siistimpää”, mutta kuitenkin rentoa.

 



Seuraavaksi