#TYYLIT x Tough Viking ’14

Nyt on taas muodikasta olla tikissä. Fitness ja treenaus ovat olleet valtavasti tapetilla viime aikoina. Suomen johtavat sanoma- ja aikakauslehdet ovat kilpaa julistaneet uuden ruumiinkulttuurin ja toisaalta pinnallisuuden nousua. Aiemmin junttina pidetty pullistelu on muuttunut osaksi kulttuurin valtavirtaa viimeistään treeniblogien, fitnessmeemien, saliselfieiden ja motivaatiokuvien myötä.

Esteettisyyden tavoittelun rinnalla kulkee kuitenkin aivan selvästi toisenlainen liikuntatrendikkyyden juonne. Se keskittyy nostamaan esiin funktionaalisen liikunnan sankarifantasiaa. Yhdysvaltojen puolella esimerkiksi kovassa nosteessa olevat SEALfit-treenit pyrkivät imitoimaan yhdysvaltain laivaston hylkeiden legendaarista Hellweek-koulutusjaksoa, kun taas Crossfitissä vedetään kaatuneiden sotasankareiden mukaan nimettyjä Hero-treenejä. Kaikenlaiset soturiteemaiset liikuntatapahtumat ovatkin kasvattaneet suosiotaan.  Valkokaulustyöhön kahlittu sukupolvi haluaa näyttää, että kovan paikan tullen riittäisi vielä sisua. Enää ei riitä, että jaksaa juosta puolimaratonin, vaan tapahtumalta vaaditaan enemmän.

Enemmän kärsimystä siis. Jos kymppi kulkee kepeästi, saa juoksusta helposti hankalamman muuttammalla sen esteradaksi. Omien rajojen hakeminen jääkylpyjen, ryömintäesteiden ja kaikenlaisen kiikkumisen kautta rytmittää kivasti juoksua. Tällaista tarjoaa nyt ensimmäistä kertaa Suomeen rantautuva Tough Viking -kisa. Maltillisen 12 kilometrin juoksun varrelle on laitettu 15 estettä, jotka ”haastavat kilpailijat äärimmilleen”. Meitä täällä tyylien puolella kiinnostaa aika laajalti liikunta ja kaikenlainen itsensä kiusaaminen, joten päätimme osallistua kisaan.

Jätämme suuremmat fanfaarit väliin ja aloitammekin tästä nyt treeniblogin, jossa seurataan valmistautumistamme syyskuun 6. päivä järjestettävään kisaan.

Lähdemme matkaan neljän hengen joukkueella, joka on osaamiseltaan laaja-alainen. Tiimiin pääsivät nuorena peakannut entinen painijalupaus Joona, lyhtypylväitä päin juoksemisen ammattilainen Erik, kroonisesti selkävaivainen ikämies Iiro (minä!) sekä Ogelin Mike Mentzer, Juba. Kisa kiinnosti erityisesti motivaationa säännölliseen treenaukseen. Kuuman kesän aikana liikkuminen on jäänyt vähemmälle ja taidamme itse kukin olla tahoillamme aika rapakunnossa. Nyt aikaa skarppaamiseen on kuukauden päivät ja jää nähtäväksi, mihin rahkeemme riittävät.

Pari kertaa tänä kesänä kuuden kilometrin työmatkan vaivalloisesti juosseena tiesin, että lähtötaso ei ainakaan osaltani olisi korkea. Salilla on tullut korkeintaan käytyä kääntymässä kesän aikana. Myös fillaroinnitkin ovat jääneet vähille. Nopea gallup kanssaurheilijoiden tilanteesta ei luvannut hyvää – työsarkaa riittää.

Päätimme yhteistuumin aloittaa treenaamisen Malminkartanon jätemäellä. Täyttömaasta kasattu 90 metrin huippu satapäisine askelmineen on suosittu treenikohde niin vanhan liiton yleisurheilijoiden kuin trikoopukuisten crossfittareidenkin keskuudessa. Neljääsataakahtakymmentäkuutta askelmaa tikatessa takareidet ja pakarat heräävät eloon ja pohkeetkin muistuttavat olemassaolostaan.

Alku ei luvannut hyvää. Päätimme ottaa kevyen aloituksen ja hölkätä ylös mäen takaa, jossa hieman rauhallisemmin nouseva kiertoreitti tuntui yllättävän raskaalta. Viimeinen nousu pisti varsinkin tiimin vanhemmat jäsenet puuskuttamaan. Havaitsimme kuitenkin, että matkan varrella oli pieni treenipaikka, jossa on ns. monkey barit ja tukkeja nosteltavaksi.

Päästyämme huipulle haukoimme hetken happea ja laskeuduimme alas. Ylöspäin matka portaita pitkin taittuikin hieman raskaammin; reippaasti joka toiselle askeltaen alkoi tahti hyytyä jo puolvälissä.

Seuraavaksi oli edessä lajispesifiä treenausta, eli apinatangoissa roikkumista. Eteneminen letkassa onnistui yllättävän harmonisesti. Mieleen kuitenkin tuli, että välttämättä yhtä helppoa tämä ei olisi enää pelipäivänä hikisin ja mutaisin kämmenin.

Apinaheilumisen jälkeen palasimme portaille. Toinen ja kolmas kiipeämisyritys tuntuivat jo pahoilta Joonan nöyryyttäessä muita juoksemalla sisukkaasti ylös kaikki 426 askelmaa. Kukaan meistä ei onneksi totaalisesti hyytynyt portaisiin, mutta aiemmat pelot heikosta lähtötasosta saivat varmistuksen.

Loppukärsimykset otimme jätemäen jyrkässä nousussa, joskin kolossaalinen Juba päätyi lepuuttamaan jalkojaan. Sovimme, että mäki pitää päästä juosten ylös. Kävellä ei saa, mutta seisten voi taukoja pitää. Joona vei odotetusti voiton, mutta ylös pääsivät muutkin parin tauon avuttamina.

Palauttavat oluet juotiin idyllisessä Malminkartanossa ja samalla ruvettiin juonimaan tulevia treenejä. Päädyimme vaihtamaan alkuperäisen hauista ja penkkiä -suunnitelman hieman monipuolisempaan treeniohjelmaan. Seuraavaksi olisikin tavoitteena osallistua SATS:n Tough Viking Prformance -tunnille ja katsoa, josko hienosti brändätty kuntopiiri toisi toivottua treenitehoa joukkoomme.

TOUGH VIKING – Kaisaniemi, Helsinki 6.9

Full disclosure: Tämä blogipostaus on tehty Tough Vikingin sponsoroimana (kuten myös muut, aiheesta tulevat postaukset).