Tyylit x Northern Ultra Trail Services 31km Karhunkierros Special ’15!

Atte avasi tyylien kesäkuntoon-projektin omalta osaltaan pari viikkoa sitten Adidasheimo-postauksellaan. Tavoitteellinen juoksukoulu ja vertaistuki ovat hyviä juttuja, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaista tulosta Atte tekee heimon kanssa. Onnea yritykseen!

Koska kevyt kilpailuasetelma on aina kiinnostava, tuli mieleeni, että ehkä sivustomme kaipaa vielä toisen kesäkuntoprojektin. Pyysin pari tyylit-yhteisön jäsentä mukaani ja aloitamme tämän postauksen myötä matkamme kohti toukokuun lopulla Kuusamossa järjestettävää Karhunkierroksen juoksua.

Northern Ultra Trail Servicen (aka NUTS:n) järjestämässä tapahtumassa on koko joukko varsin raastavia reittejä jylhissä maisemissa. Matkat ovat 8, 31, 53, 80 ja 160 kilometriä. Koska kahdeksalla kilometrillä ei ehdi edes pääsemään vauhtiin ja 53 kilometriä olisi vähän turhan optimistinen tavoite, haarukoimme että 31 kilometrin matka vastaa parhaiten lähtötasoamme. Siis siten, että onnettomasta lähtötasostamme on ainakin teoriassa mahdollista ponnistaa reitin selättämiseen parin kuukauden aikana.

Lähinnä aiemmin kymmenen kilometrin vetoja juosseelle NUTS:n nettisivut herättävät tehokkaasti polkujuoksuskenen todellisuuteen; 53 kilometrin matka on ”nopea pikataival” ja 31 kilometriä ”aloittelijaystävällinen kipaisu”. Matka itsessään on ennakkotietojen mukaan varsin kiehtova – Oulangan kansallispuiston maisemat ovat huikeita ja reitti haastava. Eniten jännittää juoksupäivän sää, sillä kuten yllä olevasta videostakin voi havaita, toukokuinen Kuusamo ei välttämättä vielä lupaile kesää.

Lähdemme matkaan kolmen henkilön tiimillä – minun lisäkseni mukaan lähtee jo viime vuoden Tough Viking –urakassa kunnostautunut Joona sekä futisjoukkue Salon Tovereiden emeritusvalmentaja Otto. Toivottavasti miehen valmennustaidot evästävät myös nurmikenttää pidempien matkojen sprintteihin.

Tämän blogisarjan tavoitteena onkin tarkastella polkujuoksua ihan ummikon perspektiivistä. Kellään meistä ei ole merkittävää juoksutaustaa, eikä metsässä juoksemisesta kokemusta juuri laisinkaan. Suunnitelmissa olisi kuitenkin treenata koitokseen vakavissaan, jotta itse kisasta saisi irti muutakin kuin hajoamisen keskelle metsää. Aikatavoitteita ei vielä ole, mutta reitistä pitäisi selvitä kunnialla.

Urakka alkaa

Aikaa riittävän juoksukunnon hankkimiseen meillä on aika tarkkaan kaksi kuukautta, joten kun olimme saaneet sovittua NUTS:n tyyppien kanssa yhteistyöstä, ryhdyimme heti toimeen. Pehmeän laskun hengessä suuntasimme kauniina sunnuntaina Joonan kanssa Helsingin keskuspuistoon.

Suunnitelmissa oli hölkkäillä ristiin rastiin kasaan sellainen seitsemän-kahdeksan kilometrin lenkki ja hakea vähän tuntumaa, millaista on juosta poluilla ja metsässä. Edellinen kerta on tainnut molemmilla ajoittua miltei vuosikymmenen taa asepalveluksen aikoihin.

Ilma oli kaunis kuin morsian ja lämpotila mitä mukavin, mitä nyt tuuli ajoittain kiusasi. Pakkasen puolella oltiin sen verran, että maa oli mukavasti roudassa pinnalta asti. Poluilla oli helppo juosta ja askel nousi kepeästi.

On ehkä vähän noloakin, että vaikka olen itsekin asunut Helsingissä vajaat kymmenisen vuotta, en ole missään vaiheessa varsinaisesti tutustunut Keskuspuiston alueeseen. Olikin mukava huomata, että varsin mukavia polkuja löytyi joka puolelta. Vaikka kaupungissa asuukin, niin metsään pääsee hetkessä. Nyt alkoi jo tajuamaan, minkä takia polkujuoksu on kovaa nouseva laji – sen vaatima keskittyminen on ihan omaa luokkaansa. Vaikka Keskuspuiston maastoa ei nyt voi pääosin erityisen vaikeaksi sanoakaan, joutuu juoksemiseen keskittymään ihan toisella tapaa.

Siinä missä normaalisti pidempää matkaa juostessa tietynlainen meditatiivisuus tulee loputtomasta toistosta, on polkujuoksu rytmiltään hyvin erilaista. Vaadittu keskittyminen muuttui nopeasti rentouttavaksi ja ajantaju olisi päässyt varmasti hämärtymään, ellei nälkä olisi alkanut kurnimaan. Matkaa oli taitettu nollat taulussa vasta viitisen kilometriä, kun huomasimme olevamme oikeastaan vähän hukassa. Saimme suuntiman auringosta, mutta sijainti jouduttiin silti kurkkaamaan GPS:n puolelta. Polut olivatkin johdattaneet meidät lähelle lähtöpaikkaamme, joten ajattelimme juosta vielä puiston läpi kohti Käpylää ja sieltä kohti Alppilan Weeruskaa.

Matkaa pitkin polkuja ja pusikkoja olikin jäljellä yllättävän paljon, kunnes lopulta tulimme ulos puistikosta Maunulan kohdilla. Tässä vaiheessa aloimme huomata, että oma arviomme kunnostamme oli aika yläkanttiin. Etu- ja takareisissä tuntui nousujen ja maastonvaihteluiden aiheuttama polte, minkä lisäksi energiat olivat jo matalalla. Edessä oli vielä kuitenkin kuutisen kilometriä juoksua ilman alkaessa vastata suomalaista kevättä – eli lunta alkoi vienosti lentää päin näköä aivan järkyttävän vastatuulen saattelemana.

Täytyy myöntää, että Käpylä-Vallila–matkalla alkoi olla huumori vähissä. Jalat olivat tuhoutuneet ja askellus vaivalloista. Yritimme katsoa asiaa positiiviselta kantilta sen puoleen, että ainakin alkumatkan hybris väistyi ajoissa. Työsarkaa olisi kyllä toukokuulle asti.

Pääsimme kuitenkin Weeruskaan matkan päätteeksi. Kärsimykseksi muuttunut urakka palkittiin pyttipannulla, joka tuskin koskaan on maistunut yhtä hyvältä.

Pyrimme päivittämään säännöllisin väliajoin fiiliksiä projektin tiimoilta. Somen puolella pyrimme aktiivisuuteen Instassa #tyylitpolulla-hashtagin alla, ainakin aina ulos uskaltautuessamme. Tiimimme löytyy nimimerkkien @rusettipasta (Iiro), @j8na (Joona) ja @otttahk (Otto) takaa.

Nähdään poluilla!

Full disclosure: Tämä blogipostaus on tehty Northern Ultra Trail Servicen sponsoroimana (kuten myös muut, aiheesta tulevat postaukset). Lisätietoja Karhunkierroksesta saa verkkosivuilta: NUTS Karhunkierros 22.-24.5. Tämän kuun loppuun asti on vielä mahdollisuus ilmoittautua halvemmassa hintaportaassa, eli kannattaa kiirehtiä jos polkujuoksu on alkanut kiinnostaa. Me voimme ainakin ihan rehellisesti sanoa olevamme aika fiiliksissä, tulossa kovaa menoa!

kuvat: Northern Ultra Trail Service, Iiro, Joona