Tyylit x Northern Ultra Trail Services 31km Karhunkierros – Osa 2

Tyylit-tiimin matka Karhunkierrokseen jatkuu. Otto on raastanut kovaa lenkkiä pitkin Suur-Salon metsikköä ja on epäilemättä varsin kovassa kunnossa. Itse olen kiireiltäni yrittänyt edes duunimatkoja juosta, välillä puistoreittejä puikkelehtien. Ryhmämme kolmas mies jäi kuitenkin matkan varrelle, sillä Joona onnistui hankkimaan polviinsa hankalammanpuoleisen vamman, eikä tule olemaan juoksukunnossa toukokuussa. Toivomme Joonalle pikaista paranemista, mutta niinhän se on että Karhunkierros ei yhtä miestä kaipaa, sillä saimme joukkoihimme heti vahvistusta reservistä.

Päästämmekin nyt tutun, mm. Tyylit-graafikkona mainetta niittäneen Erikin kertomaan, miksi hän lähtee mukaan ja millaista treeniä on luvassa:

Miehestä mittaa Pyrkän mäessä – Erik Bertell

Liekö iän tuomaa todisteluntarvetta, mutta jälleen yllytyshulluus vei voiton miehestä. Tulipa lupauduttua mukaan Tyylien Karhunkierros-joukkueeseen, vieläpä paikkaamaan teräsmiehenä tunnetun Joonan loukkaantumisen jättämää aukkoa.

Edelliskerran projekti, viimesyksyinen Tough Viking -kisa, jäi kesken kylkiluun murruttua epäonnistuneen palomiespunnerruksen seurauksena. Epäilemättä vain huonoa tuuria, mutta nyt olisi kuitenkin pelissä paljon enemmän. 31 kilometrin juoksu maastossa ja ylämäissä rimpuillen, arvaamattomien sääolosuhteiden armolla, ei ole enää hevosenleikkiä. Kaltaiselleni ikääntyvälle ja mukavuudenhaluiselle pullamössölle tuo saattaa olla jopa kohtalokas haaste. Mutta nyt on myöhäistä perääntyä.

Juoksuhommat olivat kuitenkin sopivasti agendalla. Puolimaraton, jolle ilmoittauduin jo viime vuoden puolella, lähestyi uhkaavasti ja juoksutuntuman löytäminen on tuntunut työläältä. Juoksutreenien vaihduttua viime keväänä salilla pinnistelyyn on elopainokin kasvanut vuoden aikana kymmenkunta kiloa. Ja vaikkei lisäys yksinomaan läskiä olekaan, on lisäpainon kanssa eteneminen erilaista kuin aiemmin. Huippuvauhdin tavoittaminen on vaikeaa ja jalkaterät valittavat kasvaneen taakan alla. Edellisen puolikkaani aika, vaatimaton 1:51, ei välttämättä olisi ylitettävissä.

Onneksi tällä kertaa kyseessä ei ole suoranainen vauhtikilpa. Maastojuoksusta tätä ennen ei itselläni edes ole ollut minkäänlaista kokemusta. Pikemminkin olen yhdistänyt juoksemisen juuri monotoniseen, suoraviivaiseen ja tasaiseen etenemiseen, jossa parhaimmillaan tavoittaa transsimaisen tilan. Siitä, miten kantojen ja puunjuurien väistely, lätäköissä kahlaaminen ja aivan liian jyrkkien nousujen tahkoaminen, vertautuvat harjoittamaani muotitrikoissa koikkelehtimiseen urbaanissa ympäristössä, minulla ei ole aavistustakaan. Kalliit ja raret Gyakusout saattaisivat sitä paitsi mennä pilalle ryteikössä.

Olen sitä mieltä, että perinpohjainen aiheeseen paneutuminen on insinöörimäinen lähestymistapa asiassa kuin asiassa. Painelinkin ennakkoluulottomasti suoraan läheiselle Lauttasaaren liikuntakeskuksen kupeessa sijaitsevalle Pyrkän mäelle. Pyrkkä on tolkuttoman jyrkkä kukkulanpahainen, jota risteävät lukuisat lenkkipolut. Lenkkeilyyn paikka ei suoranaisesti sovellu haasteellisten korkeuserojensa tähden, mutta kenties Karhunkierroksen simulaatioon kukkula olisi juuri sopivan sadistinen.

Ilma oli mitä parhain, kenties valheellisesti, ajatellen edessä odottavaa Kuusamoa mahdollisine lumikinoksineen. Muutaman testikierroksen perusteella Pyrkkä soveltui mainioisti monipuoliseen harjoitteluun. Risteäviä reittejä pystyi varioimaan loputtomiin ja välillä saattoi läkähdyttää itsensä pinnistelemällä jomman kumman jyrkistä mäistä, joissa nousua on parikymmentä metriä kallistuskulmankin ollessa pahimmillaan arviolta nelisenkymmentä astetta. Rääkki olikin uskomaton: mikäli tuollaista on luvassa Kierroksella, tulee tukalat paikat.

Kaikenkaikkiaan jo neljä nousua riittivät hyydyttämään miehen. Kukkulan laella vedin henkeä ja eläydyin Lauttasaaren Pyrinnön urheilijain kunniakkaisiin saavutuksiin – sekä katsoin juoksusovelluksesta madonluvut. Jo neljä pahaista kilometriä matkaa ottivat tällä kertaa erävoiton: nyt olisivat hyvät keinot tarpeen. Aloin jo harkita dopingiin ja steroideihin turvautumista.

 

Välineurheilua, tietty!

Onneksi oivalsin, mikä oli alunperin se tekijä, joka ajoi minut toden teolla juoksuhommiin. Niin, kyse oli tietysti pidäkkeettömästä materialismista. Kolmisen vuotta sitten aloittamani Niken Gyakusou-sarjan varusteiden haaliminen sai vaivalloisen juoksupuurtamisen tuntumaan mielekkäältä ja elävöittävältä harrastukselta. Nyt täytyisi löytää maastojuoksuunkin samanlainen tulokulma. Mitään eräjormameininkiä en sinänsä kaipaa; maastojuoksuvarusteetkaan eivät vaikuta perusjuoksukamoja olennaisesti ihmeellisemmiltä. Sinänsä Gyakusoun talvi- ja syysmallisotjen kamat ovat lähtökohtaisesti melko suojaavia.

Sen sijaan keskeinen puute, mitä omasta setistä huomasin, oli kenkien turhan kevyt rakenne ja tuen puute. Ryteikössä pomppiessa ei varsinaisesti tavoittanut monotonista paljasjalkakäyntiä. Pikemminkin aina luotettavat Free 2 -kengät tuntuivat vaatimattomilta töppösiltä kimmoisalla ja vaihtelevalla maaperällä. Mahdollisista lätäköistä puhumattakaan: hyvä hengittävyys tarkoittaa myös sitä, että vedeneristystä on turha odottaa. Uudet juoksukengät olisivat siis perusteltavissa hankintana, ja saattaisivat vielä siivittää Karhunkierros-projektin lentoon.

Urheilukamoissa mottoni on #allnikeeverything – niinpä ei tälläkään kertaa tullut muita valmistajia vilkuiltua. Melko nopealla klikkailulla löytyikin melko sopivanoloinen malli: värit sointuisivat hienosti nykyisten kamojen kanssa. Teknisen soveltuvuuden perusteella valintoja ei tehdä, koska tyyli menee tarkoituksen edelle. Poikkeuksellisesti kivijalkaliikkeen hyllystä löytyneet Dual Fusion Trail -popot tuntuivat erittäin mukavilta – ja paluulta 1990-luvun ponttoonilenkkareiden pariin. Mutta kieltämättä itse maastojuoksussakin on kaikuja peruskouluajoilta.

Onneksi aikaa on vielä jokunen viikko: ajaa uudet kengät sisään, harjoittaa mäkikestävyyttä ja yrittää tavoittaa jonkinlainen zen tässä touhussa. Ja onpa tuossa puolimaratonkin edeltävänä viikonloppuna. Tästä selviytyminen taitaa edellyttää soittoa K-P Kyrölle.

Polulla tavataan.

#tyylitpolulla

Full disclosure: Tämä blogipostaus on tehty Northern Ultra Trail Servicen sponsoroimana (kuten myös muut, aiheesta tulevat postaukset). Lisätietoja Karhunkierroksesta saa verkkosivuilta: NUTS Karhunkierros 22.-24.5.

kuvat: Erik Bertell