Brasserie Kämp – Helsingin kallein hampurilainen

Ravintola Kämp - Kämp Burger

Ravintola Brasserie Kämp ja erityisesti sen listalta löytyvä hampurilainen – Kämp burger – on asiaan vihkiytyneiden keskuudessa klassikko. Niinpä se oli otettava myös #tyylit-ravintolakierros-tarkasteluun.

Kyseinen Kämpin burgeri kilpailee säännöllisesti purilaisten ystävien listauksissa kärkisijoilla yhdessä Lihakauppa Roslundin kanssa. Brasserie Kämpin testaus on ollut omalla listalla jo pitkään, mutta sanoista ei ole vielä aiemmin päästy tekoihin asti. Lämmin elokuun viikonloppu ilman ohjelmaa yhdistettynä tyhjään vatsaan nautittuun samppanjaan ja pieneen juhlaan tuottivat kuitenkin tulosta ja löysin itseni puolisoni kanssa selaamasta menua ravintola Kämpin aurinkoisella terassilla. Ruokalistan läpikäyminen oli itselleni luonnollisesti vain muodollinen toimenpide, koska tiesin, mitä olin tullut hakemaan.

Nykyisessä muodossaan hampurilainen on ollut listalla tämän vuoden tammikuusta lähtien ja ehtinyt sen jälkeen jo voittaa myös Helsingin Sanomien NYT-liitteen keväisen burgeritestin.

 

Ravintola Brasserie Kämp - menu

Ravintola Brasserie Kämp ja Kämp burger

Jokainen Helsingin keskustassa – yöllä tai päivällä – liikkunut tietää Hotelli Kämpin ja Kämpin terassin. Eikä kyseessä ole mikään uusi mesta, hotellin yhteydessä toimiva ravintola Brasserie Kämp on tarjoillut helsinkiläisille sekä monille turisteille ruokaa ja juomaa jo vuodesta 1887 lähtien. Sitä en tiedä, mistä lähtien Kämpin burgeri on listoilta löytynyt, mutta luultavasti niitäkin on jo useampi vuosien saatossa ehditty pyöräyttää. Nykyisessä muodossaan kyseinen hampurilainen on ollut listalla tämän vuoden tammikuusta lähtien ja ehtinyt sen jälkeen itseasiassa voittaa myös Helsingin Sanomien NYT-liitteen keväisen burgeritestin.

Mutta sitten itse burgeriin ja fiiliksiin. Todettakoon heti kättelyssä, että kun purilaisen hinta on 24 euroa, nousee odotukset väistämättä varsin korkealle. En muista, olenko koskaan maksanut hampurilaisesta yhtä kovaa hintaa, en ainakaan Suomessa. Kämpin burger lieneekin – ainakin normaalikokoisista annoksista – Suomen kallein burgeri. Toisaalta, terassille istuessaan sitä tietää, että ei maksa vain burgerista vaan luonnollisesti kokonaisuudesta – palvelusta, miljööstä, perinteistä ja ennen kaikkea fiiliksestä. Tai vähintään niin voi itselleen uskotella.

Ensimmäisen plussan Kämpin burger saa koosta ja asettelusta. Yhdelle lautaselle aseteltu annos on sopivan kokoinen, ranskalaisia oli siistiin metalliritiläkuppiin aseteltu riittävästi – muttei liikaa – ja itse burgeri olisi sopinut syötäväksi jopa käsin, ilman että täytteet lentelevät lautaselle / syliin tai että leuat menisivät sijoiltaan burgerin ollessa liian suuri. Tällä(kin) kertaa tosin päädyin silti käyttämään haarukkaa ja veistä, koska halusin nautiskella annoksestani.

Makunsa puolesta Brasserie Kämp toimittaa – burgerista ei hakemallakaan löydy valittamista. Pihvi oli täydellisesti medium, briossi-sämpylä tuore ja samaan aikaan pehmeä, mutta kuitenkin rapea. Jos osaisin tehdä tällaisia sämpylöitä himassa, söisin luultavasti burgereita kotona nykyistäkin useammin. Ja kun nämä kaksi tärkeintä osaa – pihvi ja sämpylä – ovat kunnossa, jää lisukkeille, jotka nekin olivat enemmän kuin kohdallaan, rooliksi olla pilaamatta kokonaisuutta. Sen verran on mainittava, että ranskalaiset jäävät Kämpin annoksessa täysin statistiksi, mutta eivätpä toisaalta nekään pysty jättämään varjoonsa loistavan burgerin makua. Ketsupin kanssa puolet annoksesta katosi lautaselta, joten missään nimessä varsinaisia moitteita ei perunoistakaan pysty antamaan.

Aurinko, kaunis seura, hyvät juomat ja burgeri. Mitäpä muuta(kaan) sitä mies voisi sunnuntai-päivältä toivoa. Ja todettakoon vielä lyhyesti sen verran – huomion pysyessä muuten tiukasti burgereissa – että puolisoni päätyi tilaamaan katkarapusalaatin, joka oli hänen mukaansa myös yksi parhaista, joita on päässyt maistamaan. Voi siis sanoa, että käynti Kämpissä oli tällä kertaa pääosin onnistunut ja meidät löytänee terassilta kelien suosiessa vielä tämän kesän aikana useammankin kerran uudestaan.

 

Yhteenveto

Lyhyesti voisi tiivistää, että Brasserie Kämp ja Kämp burger on monin paikoin kuultavat kehunsa ansainnut. Hampurilainen menee omalla listallani Suomessa syödyistä ehdottomasti palkintopallisijoille ja taistelee makunsa puolesta jopa kärkipaikasta. Kuten todettua, annoksen ainoa puute on ranskalaisissa, jotka eivät juuri tarjoile varsinaista tulitukea äärimmäisen laadukkaalle hampurilaiselle. Kun hinta kokonaisuudelle on 24 euroa, ei Kämpin burgeri hinta-laatusuhteeltaan välttämättä pääse kultamitalia pokkaamaan. Mutta jos ja kun etsitään absoluuttisesti parasta burgeria, hinta on sivuseikka – maku ja hyvät tyylit ratkaisevat. Ja silloin Kämp on ainakin omissa kirjoissani erittäin vahvoilla.

Ja ei kai kukaan tosissaan voi olla pitämättä Kämpin yleisestä tunnelmasta ja hengailusta Espan reunalla – nauttien omasta ajasta, kun ei ole kiire minnekään.

Mutta ei niin paljon hyvää, etteikö jotain huonoakin. Päivän ainoa miinus menee kuitenkin täysin omaan piikkiin ja tulee hukatusta taskuliinasta, jonka pudotin takkini taskusta jonnekin – joko ravintolaan, Esplanadille tai Ullanlinnan kaduille. Eli jos vastaan tulee P.Johnson Tailorsin vesimeloniprinttinen silkkiliina, poimikaa talteen ja postittakaa meikäläiselle.

Bonus MTOP – Shortsit ja irtotakki

Kuukausi sitten miehen kesätyyli-minisarjassa nostettiin esille shortsit. Heinäkuussa ei paljon shortsikeleistä päästy nauttimaan, mutta elokuu on näyttänyt siltä, ettei toivo kesän suhteen ole välttämättä vielä menetetty. Niinpä itsekin tuli sunnuntaina kaivettua kaapista valkoiset shortsit – pettämätön valinta nimenomaan Mattolaiturin penkkejä tai Kämpin terassia kohti suunnistaessa.

Kaikki eivät syty ajatukselle irtotakista shortsien kanssa – jotkut esteettisistä ja toiset taas periaatteellisista syistä. Usein kuultava perustelu on, että ”jos on niin kuuma, että jalkaan laittaa shortsit, ei irtotakillekaan pitäisi olla mitään tarvetta”. Toki itsekin usein shortsien kanssa heitän päälle vain kaulus- tai pikeepaidan, mutta silloin tällöin rennompi irtotakki on paikallaan – etenkin jos sää on yhtään tuulisempi tai muuten vaan tuntuu siltä.

Sunnuntaina päälle valikoitui siis Zarasta aikoinaan hankitut valkoiset pellavashortsit, Proper Clothin mtm-paita erittäin kevyestä Thomas Masonin puuvillakankaasta sekä italialaisen Tombolinin raidallinen – keveydessään paitaa muistuttava puuvillableiseri. Jalkaan tummansiniset Supergat ja rintataskuun jo mainittu P.Johnson Tailorsin taskuliina. Kokonaisuus saattaa herättää eriäviä mielipiteitä, mutta väitän silti, että näin yhdistettynä – oli takkia tai ei – shortsit sopivat myös kaupunkiin ja sen fiineimmälle terassille.



Seuraavaksi