Lean Garments 2.0 – nappikauluspaidat arvostelussa

Lean Garments on tuore kotimainen vaatemerkki, joka pyrkii tarjoamaan kauluspaitoja opiskelijaystävällisin hinnoin. Kauluspaitojen myynti t-paitojen hinnoilla vaikuttaa hämmentävältä yhtälöltä, joten haastattelimme alkuviikosta merkin takaa löytyviä Karria ja Lauria. Jos juttu on vielä lukematta, kannattaa se tsekata etukäteen tästä. Tällä kertaa tarkastelemme, miten merkin lupaukset toteutuvat käytännössä ja miltä itse paidat näyttävät.

Kuten alkuviikon haastattelussa hieman alustimme, nappikauluspaita on varsin legendaarinen vaatekappale. Koska nappikauluspaidan historia lienee monille tuntematon, aloittakaamme kertaamalla hieman mistä on kyse.

Ivy-tyylin kulmakivi

Tätä nykyä nappikauluspaita on tietynlainen carte blanche. Jos kaikkein konservatiivisimmat bisnesympäristöt unohdetaan, sitä voi hyvin käyttää puvun ja solmion kanssa. Kasuaalimpaan menoon se on helppo yhdistää esimerkiksi farkkujen ja o-aukkoisten neuleiden kera. Todella peruskamaa siis, toimii melkein missä tahansa.

Nappikauluspaidan historia alkaa vuodesta 1896, jolloin yhdysvaltalaisen Brooks Brothersin perustajan pojanpoika John Brooks bongasi englantilaisten hevospoolopelaajien paidoista mielenkiintoisen yksityiskohdan – kauluksiin oli lisätty napit, jotta ne eivät lepattaisi tuulessa. Paria vuotta myöhemmin Brooks Brothers toi markkinoille nappikauluspaidan, rentona arki- ja urheiluvaatteen risteytyksenä. Paita oli välittömästi menestys ja se muutti merkittävästi kauluspaidan roolia. Sitä ennen yhdysvalloissa käytettiin pääsääntöisesti kauluksettomia pukupaitoja irrotettavien, tärkättyjen kaulusten kanssa.

Brooksin rento kauluspaita vetosi varsinkin nuoriin ja nuoriksi itsensä mieltäviin. Se otettiin nopeasti osaksi yliopistojen epävirallista univormua yhdessä collegepaitojen, chino-housujen ja loafereiden kanssa. Tämä Yhdysvaltojen itärannikon vanhan rahan Ivy league -eliittiyliopistoissa alkunsa saanut ”ivy-tyyli” onkin tehnyt nappikauluspaidasta klassikon. 50- ja 60-luvun myötä siitä tuli osa aikakauden funktionalistista, modernia tyyliä. Ikonisen paidasta tekivät erityisesti elokuvatähdet kuten Clark Gable, Steve McQueen sekä Anthony Perkins, mutta yhtä lailla nappikauluspaitoja suosivat Miles Davisin tai Bill Evansin kaltaiset jazz-suuruudet sekä arkkitehtilegendat, kuten Eero Saarinen. Maailmalla samaa tyyliä nähtiin esimerkiksi ranskalaisissa uuden aallon elokuvissa tai japanilaisissa, 60-luvun yakuza-elokuvissa.

Eero Saarinen - Kauluspaita napeilla ja silmälasit tuplana

Eero Saarinen – Kauluspaita napeilla ja silmälasit tuplana

Vaikka vuosien saatossa puhdasoppisen ivy-tyylin suosio on välillä laskenut ja noussut, on sen laajempi vaikutus helppoa huomata. Kun mietitään sellaista kasuaalia all-american tyyliä, puhutaan usein ivy-tyylistä, vaikkei siitä osattaisikaan nimetä. Tämän huomaa hyvin erilaisilla netin vaatefoorumeillakin. Kun lähdetään miettimään sellaisia vaatekaapin perusjuttuja, joilla saa tyylit kuntoon mahdollisimman helpolla, niin useimmiten lähdetään juuri ivy-klassikoista. Hyvät farkut, chino-housut, nappikauluspaita, o-aukkoinen neule ja klassikkotennarit tai nahkakengät. Ei olekaan ihme, että juuri nappikauluspaidalla ovat monet vaatemerkit aloittaneet  – katsotaan miten onnistuu Lean Garmentsin tyypeiltä tämän klassikon kanssa.

Miles Davis tuuttaa menemään nappikauluspaidassaan

Miles Davis tuuttaa menemään nappikauluspaidassaan

Suomalainen vaihtoehto

Olin aika skeptinen kuullessani, että pari suomalaista tyyppiä oli tekemässä halpaa nappikauluspaitaa. Ensimmäisen Lean Garments -dropin kanssa jäin arpomaan ja ajattelin, että tämä ei ehkä oma juttuni. Ei ihan kauheasti haitannut, vaikka paidat menivätkin sivu suun. Paidat otettiin kuitenkin hyvin vastaan tunnetun pakkomielteisessä vaateskenessä ja projekti alkoi kiinnostaa. Sain Juusolta jälkikäteen haltuun ykkösmalliston sinisen, oxford-kankaisen paidan (aka OCBD), joka ei mitoitukseltaan hänelle sopinut ja yllätyin positiivisesti.

Ykkösmalliston paita oli mielenkiintoinen, mutta samalla mitoitukseltaan outo. Karrin ja Laurin haastattelu selvensi asiaa – tavoitteena oli tehdä jossain määrin ivy-autenttinen paita, joka leikkaukseltaan kumartaisi klassikoiden, kuten Brooks Brothersin ja Mercer & Sonsin suuntaan. Käytännössä leikkaus tuntui jäävän vähän jonnekin modernin ja autenttisen laatikkolookin välimaastoon. Kuitenkin samaan aikaan paita onnistui vakuuttamaan yksityiskohdillaan ja yleisesti laadukkuudellaan. Sen 20 euron hintalappu ei näkynyt missään. Detaljit olivat kohdillaan ja kangas oli laadukkaan tuntuista. Erityisesti kankaasta tuli itselleni mieleen viimeiset viisi vuotta käyttämäni Ralph Laurenin sininen OCBD. Nyt kakkosmallisto kiinnosti jo huomattavasti enemmän.

Saimme haastattelun yhteydessä haltuumme muutamia Lean Garmentsin kakkosmalliston paitoja, joita olemme tahoillamme nyt käyttäneet viikon verran. Kakkosmallistossa on vain kaksi paitaa; vaaleansininen Chambray sekä klassinen raitakuvio University Stripe aka Unistripe. Molempien hinnat ovat suorastaan naurettavat – Chambray on 34 dollaria ja Unistripe 32. Vaikka haastattelussa Karri ja Lauri selvensivätkin hintoja, oli vaikea kuvitella että lopputuote voisi oikeasti toimia.

Unistripe & Chambray

Unistripe & Chambray

leangarments_02

Kun paitaa lähtee tarkastelemaan, kiinnittyy huomio väistämättä ensin kaulukseen. Se on todella hyvä. Nappikauluspaidassa olennaista on kauluksen oikeaoppinen kaartuminen, joka on seurausta vuoraamattomuudesta ja rakenteettomuudesta. Hyvän nappikauluksen tulee olla myös tarpeeksi suuri, jotta kangas pääsee elämään ja ”rullaamaan”. Tähän ns. ”collar rolliin” osa neuroottisimmista ivy-faneista suhtautuu jopa pakkomielteisesti, mutta näin vähän vähemmän ehdottomalle nappikauluspaitojen käyttäjällekin sillä on merkitystä. Liian pienet ja ahtaat nappikaulukset yksinkertaisesti näyttävät rumalta, eikä niitä voi edes käyttää solmion kanssa, sillä lopputulos näyttää ahtaalta ja epämukavalta.

Lean Garmentsin kaulus onneksi toimii. Sen kauluskärjet ovat oikein mitoitetut ja napituspaikka on hyvin harkittu. Karri ja Lauri olivat sitä mieltä, että vielä tässä vaiheessa kaulus ei ole ihan kunnossa käytettäväksi solmion kanssa, mutta siinä mennään mielestäni jo vähän neuroottisuuden puolelle. Toisaalta koska kaulukset ovat varsin kookkaat, ei tämänlainen jonkinlaiseen autenttisuuteen tähtäävä paita ole välttämättä kaikille imartelevin. Lyhyemmille tyypeille kaulukset saattavat nousta vähän liian korkealle, varsinkin jos kaula on lyhyempää sorttia. Vastaavasti kaltaisilleni joutsenkaulaisille kuikeloille nappikaulus on kaulustyypeistä paras.

Kaulukset kaartuvat oikeaoppisesti - luulisi kelpaavan

Kaulukset kaartuvat oikeaoppisesti – luulisi kelpaavan

Hihanappeja on nyt kaksi

Hihanappeja on nyt kaksi

Paidan mitoitus ja leikkaus on muuttunut radikaalisti verrattuna aiempaan malliin. Aiempi malli oli enemmän ehkä ivy-autenttinen, mutta samalla leikkaukseltaan monille hankala. Uusi 2.0-malli vastaa enemmänkin tavallista modernia slim-fittiä ja istuu kutakuinkin true-to-size. Useimmille tämä on hyvä uudistus, mutta rennompaa fittiä haluavat tai salilla paljon aikaa viettäneet voivat joutua harkitsemaan menoa koossa jopa ylöspäin. Itselleni L-koossa oli hartiamittaa ehkä vähän leveänlaisesti, mutta rintamitta istui kohdilleen, enkä mahtunut M-kokoon.

Kokojen suhteen on hyvä huomata, että erityisesti S- ja M-koon ero tuntuu varsin pieneltä. Molempia paitoja kokeillut Atte ei huomannut ylävartalossa varsinkaan juurikaan eroa. Vastaavasti itse L-kokoisia paitoja käyttäneenä vaikuttaa siltä, että Chambray-mitoitus on jonkin verran raidallista Unistripeä kapeampi. Tämän huomaa hyvin myös ottamistamme kuvista. Ero ei ole kauhean suuri, mutta kuitenkin.

Chambray on L-koossa miltei tiukka (183cm, vähän alle 80kg)...

Chambray on L-koossa rinnan kohdalta miltei tiukka (183/80)…

...Unistripessä on tilaa vähän enemmän.

…Unistripessä on tilaa vähän enemmän.

Kankaista ei ole pahaa sanottavaa. Chambray ei häviä verrattaessa esimerkiksi neljä-viisi kertaa kalliimpien Gitman Vintagen tai Engineered Garmentsin käyttämään kankaaseen. Myös oxford-kankainen Unistripe tuntuu laadukkaalta.

Samoin olennaiset detaljit ovat paikoillaan niskanapeista ns. box pleat -väljyyslaskokseen, joka antaa selälle enemmän tilaa. Paidat on ensisijaisesti suunniteltu käytettäväksi ilman solmiota, joten onneksi nappien asettelu on saatu kohdilleen. Paita toimii hyvin ylin nappi tai kaksi ylintä nappia avattuna.

Napit ovatkin yllättävän laadukkaat. Voisi kuvitella, että 32 dollarin paidassa olisi todella onnettomat, lituskaiset muovinapit. Eiväthän nämä tietenkään mitään helmiäistä ole, mutta muovinapeiksi paremmasta päästä. Propsit myös tämänlaiseen pikkujuttuun panostamisesta.

Vaikka on joskus punttia vähän nostanutkin, niin box pleatin ansiosta selkä mahtuu paitaan

Vaikka on joskus punttia vähän nostanutkin, niin box pleatin ansiosta selkä mahtuu paitaan – huomatkaa myös yläselän locker loop

Chambrayn tekstuuri on kaunis

Chambrayn tekstuuri on kaunis

Kokonaisuutena on hienoa päästä sanomaan, että paidat ylittivät kyllä omat odotuksemme. Lean Garments tarjoaa hyvän paidan todella hyvään hintaan. Hinnan puolesta näiden kanssa samalla viivalla ovat lähinnä ehkä Uniqlon paidat, mutta laadultaan Lean Garments tappelee kovemmassa sarjassa. Sanoisin että vertailua kannattaa laadun puolesta harrastaa enemmänkin seuraavan hintaluokan paitoihin, eli vaikkapa Our Legacyn tai Norse Projectsin kauluspaitoihin, mutta nekin LG pesee erityisesti kaulusten ja detaljien suhteen helpolla. Siinä missä Our Legacylla ja Norsella kaulukset ovat etäisesti tyydyttävät, saa Lean Garmentsilta pirun hyvän, kauniisti rollaavan kauluksen.

Näin pienen otannan perusteella on vaikea lähteä enempää arvioimaan mitoitusta. Tuntuu, että jonkun verran heittoa on, vaikka järin suuresta ei olekaan kyse. Chambray oli Unistripeä hieman kapeampi ja vastaavasti S- ja M-kokojen mitoitus ei kauheasti eronnut toisistaan. On toki huomautettava, että tämä ei ole mitenkään harvinaista vaatteista puhuttaessa, ovathan esimerkiksi Our Legacy ja Gitman Vintage tunnettuja siitä, miten mitoitukset tuntuvat vaihtelevan kankaista ja mallistoista riippuen. Lean Garmentsin mitoituksesta olisi kiva kuulla enemmän myös lukijoilta, joten keskustelua aiheesta toivotaan foorumin Lean Garments -ketjuun.

Tätä paitaa kehtaa hyvällä omallatunnolla suositella, eikä sille tarvitse antaa Suomi-lisää. Uskottaman alhaiselta tuntuvalla 32 dollarin hinnalla saa pirun monikäyttöisen paidan, josta tulee varmasti monelle vaaterotaation vakiokappale. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaksi. Huhujen mukaan kesäksi olisi tulossa jotain todella spessua.

Linkki: Lean Garments

Americana meets Italo -tyylit. Bogliolia Aldenin kera.

Americana meets Italo -tyylit. Bogliolia Aldenin kera.

Full disclaimer: Saimme arvosteltavaksi muutamia paitoja, mutta mielipiteemme ovat omiamme.

Loppuun vielä muutamia lisäkuvia paitojen arviointiin:

Juha ja M-koko

Juha (175/70) ja M-koko

leangarments_chambray_12

 

V-aukkoinen neuletakki ja nappikauluspaita - ehkä helpoin yhdistelmä

V-aukkoinen neuletakki ja nappikauluspaita – ehkä helpoin yhdistelmä



Seuraavaksi