Millainen mies saa pukeutua hyvin?
Kaikille tyylimiehille ei kasva parta, eivätkä kaikki halua edes naista. Uusi kirjoittajamme Don Lehtinen (IG @donlehtinen) pohtii bloggauksessaan, onko tyyliskenessä tilaa myös vähemmän maskuliinisille miehille.
Miestenmuoti ja hegemoninen maskuliinisuus
Minulla on ongelma. Olen lukenut yli sata miestenmuodista kertovaa artikkelia vuodelta 2015 lehdistä, joiden tekijöitä kunnioitan journalismin ammattilaisina ja muotimaailman tuntijoina suuresti. Vaikka olen harrastanut muotia, vaatteita ja pukeutumista jo vuosia, en tunnista artikkeleista itseäni.
Partamies saa pukeutua. (Kuva: Eastlogue)
Olen 25, pyöreäkasvoinen, jonkin verran ylipainoinen ja partani kasvaa hitaasti. Kun parta kasvaa, alaleukaani jää karvaton laikku, josta isäni heittää mukahauskan läpän joka kolmas kerta kun näemme. Olen istunut tietokoneen ääressä tuhatkertaisesti metsässä vaeltamiseen verrattuna, enkä tunnista auton konepellin alta kuin lasinpesunesteen täyttöaukon. En ole erityisen menestynyt tai kilpailuhenkinen ja tyttöystäväni tulee varmasti tienaamaan kymmenen vuoden päästä minua enemmän. Yritän yleensä olla viileän rationaalinen, mutta usein käytän rationaalisuuttani myös monen sadan euron vaatepoiston perustelemiseen.
Miestenmuotijuttujen parrakasta, vahvaleukaista, urheilullista, menestynyttä, järkevää, äijähuumoria viljelevää ja luonnon sekä naiset haltuunsa ottavaa miestä ja minua yhdistää lähinnä pukeutuminen tavallista selvästi kalliimpiin vaatteisiin.
Panomies saa pukeutua. (Kuva: Suitsupply)
Muotijournalismissa esiintyvä mieskuva
Kävin opinnäytetyössäni läpi Glorian, Helsingin Sanomien, Imagen, HS Kuukausiliitteen ja Kauppalehti Option kaikki miestenmuotijutut viime vuodelta. Tulosten perusteella edellä kuvattu hegemonisen maskuliininen miesihanne elää muotitoimituksissa vahvana. Hegemoninen maskuliinisuus ja stereotypiat elävät toistosta, joten joka kerta kun toimitus valitsee juttuunsa hävyttömän komean, menestyksekkään tai varakkaan heteromiehen tai kirjoittaa, että suurin osa miehistä ei ole kiinnostunut vaatteista, maskuliinisuuden kuuskasi-Chargerin veekasimoottoriin lirahtaa lisää löpöä.
Kaikkien miestenmuotijuttujen esittämät mieskuvat eivät toki ole tällaisia. Reilun sadan jutun joukosta erottuvat jokseenkin edistyksellisinä muun muassa Helsingin Sanomien nuorista muotisuunnittelijoista kertovat jutut, Option juttuihinsa ottamat ei-todellakaan-mallin-mitoissa-miehet sekä koko lehtiotannan muutama katutyylijuttu, joiden miehet ovat piristävästi mitä sattuu. Äijäilypisteitä saavat puolestaan Option ällöttävän maskuliininen Muodissa-palsta, edistyksellisenä itseään pitävän Imagen miestenmuotiosasto kokonaisuudessaan ja Sami Hyypiä, jonka Gloria nostaa eteerisillä editorial-kuvillaan #menswear-skenen lähettilääksi vain huomatakseen, että miehellä ei ole pukeutumisesta mitään sanottavaa.
Metsässä pojasta tulee mies.
No, miksi helvetissä pitäisi välittää siitä, mitä muotijournalismi ylipäätään esittää? Kuka lukee muotijuttuja, kun blogit ja muodin nettikaupat tekevät yhtä hyvää sisältöä ilmaiseksi? Eri alusta, samat ongelmat. Internetissä kiertävät miehet ovat samaa testomassaa, ja heistä komeimmat saavat vieläkin enemmän huomiota.
Psykologia on myös todistanut, että kauniisiin ihmisiin yhdistetään helpommin positiivisia (lue: yleensä hegemonisen maskuliinisuuden ihanteen mukaisia) ominaisuuksia, joten tekstin puutteellakaan ei juuri merkitystä ole. Hegemonisen maskuliinisuuden ihanteista poikkeava on puolestaan helppo leimata niche-mieheksi: jos onnistun näkemään instagram-feedissäni hyvin pukeutuvan lihavan homon, ajattelen ”hienoa että tällaisetkin uskaltavat” sen sijaan että ajattelisin ”hyvät tyylit”.
Miesten moninaisuuden näkökulmasta maailma tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan rohkeita vaikuttajia, jotka uskaltavat ottaa peniksensä tai muun sukupuolielimensä käteen ja kusta Chargerin tankkiin. Jonain päivänä maskuliinisuus ajaa Teslaa, eikä konepellin alla ole muuta kuin koodia.
Haaste foorumin käyttäjille: käytä miestenvaatteesta sanaa kaunis. Kerro kokemuksestasi foorumilla.
Erittäin asiallinen juttu! Ymmärrän vielä kauniiden ihmisyksilöiden valikoitumisen malleiksi, mutta ei aina tarvitse olla mikään metsuri/panoyksilö. Itsellä ei parta kasva ollenkaan ja Suittarin alfadoucebag-kuvasto ei paljoa kiinnosta. Tyylit ja laatuinnostus kuuluvat kaikille :) En ole koskaan Suittarista ostanut mitään, juurikin ikävien mainosten takia. Muutenkin tykkään ehkä ennemmin katsella rättejä ilman visuaalisesti häiritsevää ihmisyksilöä. Pitääkin tsekata tuo opinnäytetyö ainakin pikaisesti joululomalla.
Kiitti paljon! Mä tykkään tosta sun ei Suittarille -linjasta. Eniten häiritsee, että lafkan mainokset on varmasti tarkoitettu ironisiksi, mutta ajatus siitä että ironialla voi kuitata pois ihan mitä vaan kyseenalaista on kauhea. Tällainen ironinen machoilu ajaa kuitenkin ihan samaa hegemonisen maskuliinisuuden asiaa kuin vakavakin sisältö. Molemmissa tietyt asiat määritellään maskuliinisiksi ja tietyt asiat joksikin muuksi. Tuosta ei opparissa tainnut hirveästi olla, mutta jotain kuitenkin :)
Naisnäkökulmasta haluaisin kommentoida, että ei se ole parta tai machovibat, jotka tekee miehestä haluttavan, vaan tietynlainen siisti ja harkittu tyyli, josta huomaa, että mies panostaa, mutta ei kuitenkaan ota muotia liian vakavasti. Don, oot hyvillä jäljillä 😊
Donilla on ihan asialista tekstiä. Miehille ei ole tarpeeksi tarjolla vaatteita, joihin pukeutuminen tuottaisi mielihyvää päivittäisessä pukeutumisessa.
On vain vaatetuskoodeja, jotka ilmentävät ammattia ym seikkoja. Jos haluaa ilmentää jotain omaa suuntaustaan se on kirjoitettava vaatteeseen. = Rolling Stones tai Ferrari. Olisi todella mukavaa saada isoa muutosta miesten pukeutumisen ilmeikkyyteen, loistavana esimerkkinä linnanjuhlien Robin. Artikkelin parrankasvu ei mielestäni kuulu vaateblogeihin. Anteeksi ne parrankasvuumukahauskat heittoni.
Thänks faija! Oon edelleen fiiliksissä siitä että tää kosketti sua niin kovasti :)
Muuten oivallinen kirjoitus, mutta Chargerin tankkiin ei kusta. Ei konkreettisesti, eikä kuvaannollisesti. Kiitos!
Nyt kustiin! Tosielämässä pitäisin kesän, myisin ja ostaisin syksyksi fishtail-parkan.