Slim fit — menswearin kollektiivinen putkinäkö

Menswear on kärsinyt vakavasta ja suorastaan patologiseksi muuttuneesta slim fit -maniasta jo aivan liian kauan. Pukeutumisinnostuksen laajennuttua internet-piirien ulkopuolelle ongelma on suorastaan lävähtänyt kasvoille. Asialle voi kuitenkin tehdä jotain – kunhan osaa hahmottaa oikeat istuvuudet.

Ysärillä ja 2000-luvun alussa miehet käyttivät liian isoja vaatteita. Hartiat olivat topattuja, ja takki päällä piti pystyä vetämään haarahyppyjä. Vaatteiden mitoitukset alkoivat kuitenkin hiljalleen kaventua, eikä kukaan ulkonäöstään välittävä käyttänyt enää lopulta jättivaatteita. Tämän boomin kokeneille kuitenkin jäi ymmärrettävästi pahat traumat. Saumaan osui Hedi Slimane, joka löi läpi skinny fitillään ollessaan Diorin miesten pääsuunnittelijana 2000-luvulla. Lopulta internet ja eritoten Tumblr toivat meille #menswearin, joka pikku hiljaa alkoi iskeä balanssia liian kireän ja liian löysän välille.

Internet- ja Tumblr-piirien ulkopuolella pukeutuminen on sittemmin herännyt laajemman kiinnostuksen. Viimeistään post-neukkuaikana – ellei jopa aiemmin – Suomesta katosi perinteet pukeutumiseen. Massatuotanto tuhosi yksityiset vaatturiliikkeet. Rahaa oli enemmän käytettävissä ja paskaa sai ostettua suoraan marketista. Edelleen suomalaisten suosikkivaateliike on Prisma, mutta onneksi eteenpäin on menty – hitaasti mutta eteenpäin kuitenkin.

Kaikki #menswear-liikkeen synnystä alkaen on ollut erittäin positiivista kehitystä. Se on muun ohella johtanut siihen, että Helsingin Tarkk’ampujan kadulta löytyy kenkäkauppa, joka on valikoimaltaan yksi Euroopan parhaista. En mainitse nimeä, mutta kyseessä on Eliel’s. Vihdoin keväällä 2018 kampanjoistaan blogissa muutamaankin eri otteeseen (tissejä ja poikarakkautta) kirjoituksen ansainnut Suitsupply avasi Helsingissä. Sieltä jokainen voi käydä hakemassa itselleen suhteellisen hyvälaatuisen, hyvännäköisen ja halvan puvun.  

Uusi kiinnostus on tuonut uusia toimijoita ja nykyisin perusjantterikin voi saada erittäin asiantuntevaa palvelua ja hyvälaatuista vaatetta. Uuden laatutietoisen kuluttajan myötä kiinnostus vanhaan on herännyt. Käykää vaikkapa Hakaniemen UFF:lla, johon on palkattu uutta innostunutta väkeä ja liike on nykyään tekijöidensä näköinen, ei enää ummehtunut läävä kuten aiemmin. Kaikennäköiset kirpputorit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Liialliseen tavaran määrään ja kierrättämisen helppouteen on herätty. Kehityksellä on varjopuolensa. Menswear ei tullut meille ilman yhtä pahaa patologiaa, josta pitäisi luopua mahdollisimman nopeasti.

Patologinen slim fit

Heti alkuun voi todeta kirpaisevan totuuden: ylikorostetulla slim fitillä häviää. Parhaimmassa tapauksessa ohi menee vain pukeutumismahdollisuuksia, mutta on helppo hukata kokonaan käsitys ruumiinrakenteestaan ja ymmärrys vaatteiden istuvuudesta. Tätä voi havainnollistaa kauluspaidan kautta.

Kauluspaita on kuluttajalle yksi helpoimmista tuotteista ostaa. Se on osa siistiä pukeutumista, monessa työympäristössä täysin riittävä ja harvoin, jos ikinä, ylipukeutumista. Kaupassa kauluspaitaa on varsin helppo sovittaa ilman, että myyjä tulee härnäämään. Malleja löytyy paljon ja hintahaarukkaa on erittäin halvasta poskettoman kalliiseen. Hinnan lisäksi valinnanvara paidan mallin ja kaulusten suhteen on laaja. Paitoja on erittäin kauniita ja vitun rumia. On ruudullisia, raidallisia, likaisia ja puhtaita, jopa haalistuneita, kutistuneita, you name it. Niitä on tuhansia erilaisia.

Kuvitteellinen slim fit -henkilömme päätyy ostamaan slimmin kauluspaidan itselleen. Istuvuuden ollessa oikein ja paidan ollessa oikean kokoinen slim fit on paidassa makukysymys. Väljyyttä pitää olla kuitenkin edes sen verran, etteivät napit vedä istuessa (kaikille tämäkään ei ole selvää).

Sama henkilö menee slimmissä kauluspaidassaan ostamaan puvuntakkia. Yhden koon liian pieni takki päälle, takahalkiot aukeavat. Slim fit-henkilön mielestä ”vyötäröllä on liikaa tilaa”.  Helppoheikki tietenkin kaventaa liian pientä takkia vielä enemmän selästä. Totuus on, että kun lantiolla ei ole tarpeeksi tilaa, takin helma nousee ja kangas jää töröttämään vyötärölle. ”Tää on hyvä.” (ei ole!) Jos takkisi halkiot eivät pysy kiinni seistessä, on takissasi liian vähän tilaa lantiolla. Takin napituspisteen kohdalle pitäisi mahtua kaksi nyrkkiä, jolloin väljyys on riittävä. Ja nyt puhutaan pikkutakista. Tiukassa kauluspaidassa voi olla korkea hihansuu ja olkapäät voivat olla kapea. Pikkutakissa hartian soisi asettua sentin olkaluun yli, jotta hiha laskeutuu täydellisesti.

Slim fit -henkilömme hankkii pariksi housut, joiden viistotaskut pursuavat sivusaumoista ulos, koska lantiolle ei ole riittävästi tilaa. Housujen alisuun mitta on 16 cm. Yleisvaikutelma on yli-ikäinen #menswearia tumblrista seuraava jonne vuodelta 2013.

Päällystakkisi ei todennäköisesti ole fishtail

Pukujen ja pikkutakkien suhteen asiaa on helppo korjata, mutta varsinaiseen ongelmaan päästään päällystakkien tapauksessa.

Cohérencen suunnittelija Kentaro Nakagomin mukaan varsinkin eurooppalaisilta valmistajilta on kadonnut tietotaito päällystakkien tekemiseen. Pukubisneksessä puvut eivät ole hyvälaatuisia, vaan luksusta. Päällystakit kuositellaan ja sarjotaan bleisereistä, jolloin mittasuhteet ja väljyydet ovat riittämättömät. Sentään jotkut italialaiset pystyvät säilyttämään viritelmissään jonkinnäköisen uskottavuuden. Halpaketjujen tuotokset ovat pelkkää ripulia.

Mikäli haluaa tehdä empiiristä tutkimusta, voi kaupungilla kävellessä kiinnittää huomiota siihen, kuinka monen päällystakin takahalkiot ovat auki levällään (tai auki levällään ja harsinlangat ratkomatta). Aika monen. Suurimmassa osassa tapauksista on kyse siitä, että on valittu liian pieni takki ja/tai siinä on riittämättömät väljyydet. Tämän jälkeen voi tarkastaa kauppojen valikoimaa villakankaisten päällystakkien osalta.

Ongelma on tarjonnassa. Kun tietotaito puuttuu ja kuluttajan asettama hintahaarukka ei kohtaa todellisuutta, ollaan huonossa tilanteessa. Villakankainen päällystakki on vaatekaapin kruununjalokivi. Kuitenkaan harvempi edes omistaa kunnollista takkia, johtuen tarjonnasta ja hinnasta. Pohjoisiin oloihin ei enää tehdä kunnollisia ulstereita, joten monet kalliit italialaiset takit jäävät välikausien ihmeiksi. Näillä eväillä kiusaus sortua kevytuntsikkahelvettiin on erittäin houkutteleva.

Cohérence – väljyydet oikein, lähde: dieworkwear.com

Kentaro Nagakomi (Cohérence) ja Yuhei Yamamoto (Tailor CAID)

Ison miehen tyylit oikein – Ethan Newton (Bryceland’s)

Jotkut asiat on syytä pitää slimmeinä

Liiian kapeilla housunlahkeilla oikean kokoinen takki saattaa näyttää liian isolta, koska liian kapeat housunlahkeet vääristävät mittasuhteita. Jos katsoo mitä tahansa vanhaa klassista kuvituskuvaa miestenvaatteista huomaa, etteivät niissä lahkeet ole järin kapeat, vaan niissä on prässit. Prässit pitävät housut linjakkaina ja mahdollistavat sen, että paksukin housukangas näyttää särmältä, vaikka alisuun leveys olisikin vaikkapa 22 senttiä, joka on varsin klassinen mitta. Puvuntakeissa ja pikkutakeissa vyötärö on syytä pitää slimminä, jos mahdollista. Hartiat mielellään vyötäröä leveämpinä. Käytännössä kyseessä on klassinen siluetti – oikeilla väljyyksillä. Keskitie klassisen siluetin ja slim fit -helvetin välillä lienee paras vaihtoehto, ilman, että tarvitsee hypätä ääripäästä toiseen.

Gabardiinipukuinen mies Cafe Gillissä, Pitti Uomo 94, 2018 vai L Fellowsin kuvitus vuodelta 1935? Lähde: keikari.com

Cohérencen syys-talvimallisto vuodelta 2017 vai L.Fellowsin kuvitusta vuodelta 1936? Lähde: keikari.com

Saman Amel ”Amo” collection ja leveät lahkeet. Lähde: samanamel.se

Patologinen mumina ”tuulessa lepattavista lahkeista” on yleisintä ideologian pauhantaa, mitä kuulee toistettavan. Monelle aikuiselle tekisi hyvää siirtyä vähän aikuisempaan tyyliin, ellei tarkoituksella elä teini-ikäänsä uudestaan. Ei tarvitse näyttää vanhukselta, vaan uskottavammalta. Monet klassikkovaatteet tarvitsevat pareikseen klassiset väljyydet. Ylikorostetulla slim fitillä ei ainoastaan näytä teiniltä, vaan monet hienot jutut jäävät käyttämättä.

Älä näytä tältä. Saint Laurent FW 14

Menswear on hiljalleen heräämässä slim fit -patologiasta, mutta suurempaa muutosta saadaan viedä odotella. Ehkä niitä oikein istuvia päällystakkeja saadaan vielä kauppoihin. Entä sitten meillä #tyyleissä? Saattaa olla, että minä en ole suu niitä korvia varten.

TallennaTallenna



Seuraavaksi