Lean Garments 2.0 – Haastattelussa Karri ja Lauri

Nappikauluspaita lienee miesten vaateskenen myyttisin vaatekappale. Alkujaan yhdysvaltalaisen Brooks Brothersin kehittämästä paidasta tuli viime vuosisadan aikana ikoninen. Siitä on kirjoitettu esseitä ja sille on perustettu blogeja. Harvassa lienevät ne miestenvaatemerkit, joilla ei ole valikoimissaan nappikauluspaitaa. Paradoksaalisesti onnistunut nappikauluspaita on kuitenkin varsinainen harvinaisuus ja vain harva valmistaja saa paidan yksityiskohdat kuntoon. Usein paitojen kaulukset ovat liian pieniä, jolloin kaulus ei pääse kaartumaan kauniisti, eikä muodosta olennaista ns. collar rollia. Muutenkin collar roll on vähän sellaista salatiedettä, josta vannoutuneimmat voivat väitellä vuosia.

Nappikauluspaitojen saralla on pitkään ollut kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyy esimerkiksi Uniqlon paitojen aika onnettomat kaulukset tai pistää kortin vinkumaan, sillä hyvällä kauluksella varustettuja kohtuuhintaisia paitoja ei ole juurikaan näkynyt. Viime vuonna markkinoille tuli kuitenkin uusi tekijä, suomalainen Lean Garments, joka hämmensi vain 30 dollaria maksavalla kauluspaidallaan. Lean Garmentsin paita tuli vähän pystymetsästä, eikä kukaan oikein tuntunut tietävän mistä oli kyse. Miten suomalainen merkki voi myydä paitoja noin halvalla?

Mallisto myytiin nopeasti loppuun ja jätti jälkeensä lähinnä kysymyksiä, joihin lafkan perustajat eivät juuri ole vastanneet. Monet ovat odotelleet jatkoa ensimmäiselle mallille ja nyt lähiviikkoina Lean Garments julkaisee toisen paitasatsinsa. Tyylit otti yhteyttä miehiin Lean Garmentsin takana, Karriin ja Lauriin.

Lauri ja Karri

Lauri ja Karri

Halusimme tietää hieman projektin alkuvaiheista, eli miten kaksi teekkaria päätyvät pistämään pystyyn paitafirman? Karri ajoittaa Lean Garmentsin alun vuoteen 2011, jolloin H&M lisäsi miesten mallistoonsa oxford-kankaisen nappikauluspaidan. Paidassa oli potentiaalia, mutta sen kanssa ei oikeastaan pystynyt elämään – kaulus oli vain vähän sinne päin ja muutenkaan detaljit eivät toimineet. ”Rupesin miettimään, että miksi homma oli jätetty puolitiehen, jos kuitenkin nappikauluspaitaa oli lähdetty tekemään. Itse ainakin tekisin sen kerralla kuntoon”, Karri sanoo.

Heräsi ajatus, josko asialle voisi tehdä jotain. Hänen elämässään oli tuolloin kolme asiaa, jotka kiinnostivat: perhokalastus, vapaalasku sekä miesten rytkyt. ”Valitse yksi”, Karri nauraa. Perhokalastajaksi hän ei pitänyt itseään tarpeeksi hyvänä ja vapaalasku olisi vaatinut vuosien elämää hiihtopummina. Miesten tyylikuviot veivät kirkkaasti voiton.

Samoihin aikoihin kaveripiirissä useat olivat alkaneet kyselemään vaatekuvioista ja pyytämään neuvoa vaatteiden hankinnassa. Karri mainitsee monillekin varmaan tutun tilanteen, kun joku kysyy esimerkiksi, että mistä hankit vaatteesi. Vastaus menee väistämättä kiertelyn puolelle – ei vain kehtaa sanoa, kuinka sairaaksi vaatehommat ovat menneet. Ei voi oikein ohjata kavereita ostamaan vaikka Gitman Vintagea, koska ne maksaa 150 euroa kappaleelta, eikä perusjannulla ole ehkä kiinnostusta kytätä haukkana alennuskoodeja tai -myyntejä.

Tarvittaisiin paitoja, joita voisi suositella kavereillekin. Paitojen tulisi täyttää aika tiukat speksit ja olla samaan aikaan tarpeeksi huokeita opiskelijabudjettiin. Karrin mukaan nämä vaatimukset sysäsivät liikkeelle Lean Garmentsin. Tässä vaiheessa piti kuitenkin saada apua, joten hän pyysi myös foorumeiden puolelta tuttua Lauria jeesaamaan. Lauri muistelee tavanneensa Karrin aikoinaan ensimmäistä kertaa joissain teekkaribileissä, joissa tämä oli tullut kommentoimaan hänen polyesterisolmiotaan. Ärsyyntymisen jälkeen hän oli päätynyt seikkailemaan netin foorumeille ja tullut lopputulokseen, että polyesterilla ei tosiaan pitkälle pötkitä. Tästä oli alkanut matka menswearin syövereihin, joten Lean Garmentsin kelkkaan oli helppo hypätä.

Firman lähtökohta poikkesi hieman tavallisesta vaatefirmasta. Ideana oli heti alusta toimia ns. lean startupin ehdoilla, eli nopea tuotekehitys ja nopeasti kokeillaan, josko idea kantaa. Olisiko tuotteelle kysyntää?

Lean Garmentsin ykkösmalli - sininen OCBD

Lean Garmentsin ykkösmalli – sininen OCBD

Kysyntää oli. Meni vain neljä päivää ja koko ensimmäinen erä oli myyty. Pari ensimmäistä päivää oli mennyt vielä rauhallisesti, mutta blogimainintojen jälkeen homma räjähti käsiin ja paidat menivät yhdessä yössä. Lauri muistelee, miten myyntiryntäyksen sattuessa oli lopulta pakko pistää kauppa kiinni, koska ei ollut varmuutta, oliko paitojen määrä laskettu oikein. Nopeasti menneistä paidoista saatu palaute oli eri foorumeilla voittopuoleisesti positiivista ja monet kyselivätkin, millainen kuvio mahdollistaa 20 euroa maksavan nappikauluspaidan?

Karrin ja Laurin mukaan kyse ei kuitenkaan ole mistään poppaskonsteista, vaan siitä, että ensimmäisessä erässä ei katetta juuri ollut ja projektia on lähdetty vetämään tuotannon ehdoilla. Kauhean paljon miehet eivät suostu avaamaan tuotantokuvioidensa taustoja, mutta myöntävät, että kyse on pienten erien toteuttamisesta silloin, kun sopivassa tehtaassa avautuu tuotantospotti. Samaan aikaan kaikki turha on karsittu tuotantoprosessista pois, lafkan nimeenkin lainatun lean-filosofian mukaan. Halpa hinta muodostuu eri seikoista, mutta kaikki palautuu tähän. ”Ei meillä ole toimistoa tai mitään ja Shopify maksaa 26 dollaria kuussa, ei tällaisten asioiden tekeminen ihan kauheasti vaadi”, sanoo Karri.

Lauri huomauttaa, että vaikka opiskelija pärjääkin nuudeleilla sekä Unicafella, niin aikaa tämänlainen projekti vaatii. Juuri siksi opiskelijoille tämänlainen projekti on vielä mahdollinen, koska touhua voi pyörittää huvin vuoksi aika pitkälle asti. Perheelliset tai jo työelämään päätyneet tuskin voivat heilua harrastelumielessä ensimmäisiä vuosia tekemättä rahaa. Tällä hetkellä Lean Garmentsilla on aikaa odottaa, mikä mahdollistaa aggressiivisen hinnoittelun.

Vielä ei todellakaan olla voiton puolella. Nyt myyntiin tulevalla toisella kierroksella on tarkoitus kattaa aiempia kuluja, sekä rakentaa volyymia tulevaisuutta varten. Volyymi toistuukin molempien puheissa säännöllisesti. Karrin mukaan on turha lähteä tavoittelemaan putiikkimeininkiä. Asiakaskuntaa pitää kasvattaa määrätietoisesti, eikä tavoitteena ole jäädä suomalaisten vaatettajaksi. Ongelmaksi ensimmäisessä dropissa tulikin yllättäen se, että se meni liian nopeasti – mutta suurimmaksi osaksi Suomeen. On vaikea laajentaa asiakaskuntaa ulkomaille, jos ei ole mitään mitä myydä. Tavoitteena olisikin, että uudesta 2.0 satsista ei kaikkea menisi Suomeen.

Volyymi auttaisi myös siihen, että tuotteen laatua voitaisiin entisestään parantaa. ”Nyt nämä on Made in China, ei ole mitään kiertelyä sen suhteen, mutta jos myöhemmin pystyttäisiin vaikka Portugaliin siirtämään tuotantoa”, tuumii Karri. Paitojen tekeminen kalliimpien tuotantokustannuksien maissa vaatii kuitenkin huomattavasti enemmän volyymia. Tämä taas voi toteutua vasta, kun Lean Garments breikkaa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Näihin maihin on helpoin myydä koko ivy-tarina, mutta varsinaiseen täysin puhdasoppiseen ivy-autenttisuuteen ei kuitenkaan pyritä. Tämä näkyy myös paidan fitissä, joka on nyt kapeampi ja vähän modernimpi.

dat collar roll

dat collar roll

Käyttäjäkunnan laajentamisessa on myös takana tietynlainen valoa kansalle –valistusajattelu. Tavoitteena on madaltaa kynnystä pukeutua paremmin ja tarjota ihmisille parempia vaihtoehtoja halvassa hintaluokassa. Suomessa kohtuuhintaisten miesten vaatteiden tarjonta on kuitenkin erittäin vähäistä. Haastattelun aikana Karri toistaakin usein ajatusta siitä, että menestyksestä hyötyvät kaikki. Kaverit saavat laatuvaatteita järkihintaan, vaateskene Suomessa menee eteenpäin ja firma lähtee tekemään kunnon voittoa.

Jos toiminta laajenee odotetulla tavalla, kääntyvät katseet seuraavaksi Italiaan päin. Suunnitelmissa on #menswear-klassikko, rakenteeton, paikkataskuilla varustettu puuvillainen irtotakki. Erityisesti #tyylit-porukkaa kiinnostavana ideana nostettiin ajatus hyvälaatuisesta, raglan-hihoilla varustetusta collarista.

Yleisöä halutaan muutenkin kuunnella. Myöhemmin haaveissa onkin, että Lean Garments voisi toimia esimerkiksi paitojen suhteen enemmän pre-order tyyliin, jossa asiakkaat päättävät mitä kangasta rahoitetaan, samaan tapaan kuin vaikkapa yhdysvaltalainen Gustin. Se vaatii kuitenkin myös suurempaa toimitusvarmuutta tuotantopuolelta.

Kunnianhimoa ei Lean Garmentsilta puutu ja Suitsupply nostetaan pariin kertaan tietynlaisena esikuvana. Tulevaisuus vaatebisneksessä houkuttelee kumpaakin. Karrin mukaan homma on vielä pysynyt harrasteluna, ”mutta tuotantotalouden opiskelijana täytyy sanoa, että kyllä tässä on liiketaloudellisetkin intohimot jo pelissä”.

Kiitämme Karria ja Lauria haastattelusta! Viikonlopuksi tulee blogin puolelle arvostelua itse paidoista, kunhan olemme vähän ehtineet käyttää niitä. Ensivaikutelmat ovat varsin positiivisia.

Full disclosure: saimme LG:ltä nipun paitoja arvostelua varten.

Lean Garments

Lean Garments nappikauluspaita

note to self: paita kannattaa silittää ennen kun joutuu kuvattavaksi

 



Seuraavaksi