CQP — vaihtoehto Common Projectseille?
Premium-tennareita valmistavia merkkejä putkahtaa nykyisin kuin sieniä sateella. Suurin osa merkeistä on kuitenkin keskittynyt tekemään melkein Common Projectseja. Pari vuotta sitten perustettu, alun perin Coloquy-nimellä aloittanut CQP on valinnut suunnittelussaan eri tien.
Miksi tennareita vai miksi ei?
Merkin aloittaessa pohdin, mitä annettavaa tennariskenelle useimmilla uusilla toimijoilla on. Syy tähän pohdintaan on ilmeinen, sillä miksi hankkia jotkin muut Common Projectsin ollessa olemassa. Toisaalta miksi ei, jos on mahdollista tuoda jokin tuore kulma loppuunkaluttuun skeneen. Tällainen voi olla vaikkapa tausta jossain muualla kuin muodin parissa.
CQP:sta tekeekin erikoisen se, että merkin perustaja Adam Lewenhaupt tulee vaatebisneksen ulkopuolelta. Hänen taustansa on rahoitusalalla, mikä on todella mielenkiintoinen lähtökohta ruveta tekemään kenkiä. Suoraan syvään päätyyn hyppääminen premium-tennareiden muodossa ei ole kuitenkaan millään tavalla sama asia kuin vaikkapa t-paidat Asketin tapaan. Kengät vaativat aivan eri tavalla suunnittelua, pääomaa ja jopa suoranaista hulluutta.
Arvostan menoa todella paljon. Esimerkiksi skandi-skenen suurin IG-tähti, Fredrik Risvik aloitti tulossa olevan brändinsä alusvaatteista. On selvästä riskittömämpää valmistaa helposti varastoitavia ja valmistuskustannuksiltaan edullisempia alusvaatteita kuin kenkiä. CQP:ta on pakko arvostaa ainakin rohkeudesta, jos ei muusta.
Aikaisempi viittaus Asketiin ei tullut tyhjästä. CQP on Asketin tapaan tehnyt ratkaisun jättää kaikki mahdolliset välikädet pois. Kenkiä myydään ainoastaan lafkan omassa nettikaupassa, mikä Adamin mukaan mahdollistaa joustavamman toiminnan ja kevyemmän hinnoittelumallin laadusta tinkimättä. Tuntuukin olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että tuoreet merkit jättävät jälleenmyyntiverkoston pois. Tällöin myyntikate jää valmistajalle itselleen ja myös pienimuotoisempi toiminta pysyy paremmin kannattavana.
CQP – Racquet
Ei ole Achillesta voittanutta — vai onko?
Kuten jo kaksi vuotta sitten totesin, niin bisnespuolen ratkaisuilla ei kuitenkaan ole merkitystä sen kannalta, onko merkin tuote toimiva. Olin jonkin aikaa sitten yhteydessä Adamiin ja hänen sekä Give Swedish -kampanjan myötä minulle päätyi testiin kahdet eri CQP:n tennarit: Atrium ja Tarmac.
CQP:n malleista minulle testiin valikoituneet mallit ovat molemmat designin puolesta onnistuneita ainakin siinä, etteivät ne edes pyri olemaan väsähtänyt pastissi Common Projectsin Achellisista. Tässä mallissa ei olisikaan mitään parannettavaa, koska se täyttää jopa Dieter Ramsin teesit onnistuneesta designista.
CQP on sitten viime näkemän kasvattanut valikoimaansa useilla malleilla. Merkin ensimmäinen malli Tarmac on edelleen valikoimassa ja sitä saa useissa eri väri- ja pohjakombinaatioissa. Tarmacin vahvuutena moniin muihin premium-tennareihin on hieman normaalia korkeampi varsi, eli niin sanottu quarter-top-rakenne.
Quarter-top on loistava vaihtoehto meille, jotka haluavat käyttää tennareita myös talvella. Pakkanen ei tällöin pure nilkan alaosaa, mutta kenkä on silti muotokieleltään hi-toppeja kevyempi. Jotenkin hi-topit eivät vetoa ainakaan itselleni, sillä silloin tuntuu menettävän jotain olennaista tennareiden keveydestä.
Brändin muotokielen ollessa suhteellisen hillittyä, huomio kohdistuu luonnollisesti tuntumaan, toisin sanoen laatuun ja käyttömukavuuteen. CQP: n tennarit on tehty ”käsin”. Ne ovat käyttömukavuudeltaan ensiluokkaiset. Nahkavuori tuntuu hyvältä, minkä lisäksi pohjallinen on muotoiltu semi-ortopedisesti. Kaarituki ei ole voimakas, mutta ainakin omiin jalkoihini muotoilu tuntuu hyvältä. Pohjallinen on toki irroitettava, mikä mahdollistaa omien pohjallisten käyttämisen istuvuuden kärsimättä. Usein matalissa kengissä on tyytyminen istuvuuteen suoraan boksista, sillä kannan korkeus on mitoitettu valmiin pohjallisen mukaan.
Tarmacin lisäksi minulla on merkin tuoreempi malli: Atrium. Kyseinen malli on hieman Air Force 1:stä inspiroitunut ja lähestymistavaltaan selvästi Tarmacia tennarimaisempi. Kengän pinta on perforoitu. En ole huomannut sen vaikuttavan ainakaan kylmentävästi, mutta uskon, että kesän tullen siitä on etua. Muuten minulla ei ole Atriumista mitään erityistä sanottavaa. Kyseessä on premium-tennari sopivan hillityllä, mutta silti hieman muista poikkeavalla ulkonäöllä. Sen ulkonäkö erottaa mallin selvästi Stan Smitheista ammentavista perinteisistä premium-tennareista, mutta ei mennä kuitenkaan missään Filling Pieces -sfääreissä.
Racquet on pelkistetty vuoraamaton malli, joka toimii niin siistimpänä tennarina jopa irtotakin kanssa kuin myös rotaation kulmakivenä oikeastaan minkä kanssa tahansa.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan CQP:sta jää käyttökokemuksien perusteella varsin hyvät fiilikset. Pidän erityisesti Atriumista, vaikka Tarmacin tulokulma ja quarter-top-rakenne on tuore ja Etelä-Suomen talveen sopiva. Molempien mallien laatu tuntuu todella hyvältä, minkä lisäksi ne tarjoavat hyvät vaihtoehdot ainaisille Commoneille. Näin ollen vastaus otsikon kysymykseen ei ole niin itsestäänselvä kuin voisi kuvitella. On totta, että Premium-tennarin arkkityyppiä etsiessä Common Projects on se juttu. Jos kuitenkin haluaa uskotella olevansa uniikki lumihiutale tai kaipaa vain jotain uutta, CQP on varteenotettava vaihtoehto.
Yleisesti on sanottava, että premium-tennarit ovat runsaan tarjonnan myötä kärsineet aika rankasta inflaatiosta. Tuntuu, että joka toisella vastaantulijalla on jonkinlaiset, ja useimmiten ne ovat nimenomaan Common Projectsit – tai ainakin niistä vaikutteita saaneet halpaversiot. Nykyisin kyseessä ei siis ole enää mikään tietäjien valinta, mutta aina ei tarvitse olla. Hyvät kengät ovat hyvät kengät.
