A Day’s March – syksy 2017
Syksy on ehtinyt pitkälle. Edelläkävijät katsovat jo kevääseen. Vaikka kyseiseen ryhmään kovasti haluisin itseni lukea, taidan olla väsähtänyt perässähiihtäjä. Tämän vuoksi katsonkin aiheelliseksi tehdä katsauksen erään suosikkini syysmallistoon.
Perusasiat kunnossa
Blogihommat ovat olleen hieman tauolla sairasteluni vuoksi. Lopulta sain diagnoosiksi sinuiitin ja hoidoksi poskiontelon punkteerauksen. Tästä pikakelaus eteenpäin ja olin korva-, nenä- ja kurkkutautien päivystyspoliklinikalla kidutukseen rinnastettavassa toimenpiteessä. Sieraimeeni työnnettiin useita metallisia instrumentteja ja samalla varoiteltiin, että ”tämä saattaa hieman tuntua.” No, tuntuihan se. Tuntia myöhemmin verenvuoto oli saatu pysäytettyä ja minulle aiheutettua ikuiset traumat. Vaatteeni olivat tietysti yltäpäältä veressä, kuten myös kylpyhuoneemme. Vaimoni mukaan se muistuttikin rikospaikkaa joka paikan ollessa veressa. Onneksi päälläni oli yksinkertaisia perusvaatteita, joiden kohdalla ei tarvitse stressata ylimääräistä.Tästä päästäänkin todella löyhällä aasinsillalla itse aiheeseen, eli A Day’s Marchiin.
A Day’s March on tullut tunnetuksi suhteellisen yksinkertaisista, mutta laadukkaista ja hyvällä maulla toteutetuista perusvaatteista. Tyylit-ylläpidon muotiosaston mielestä keskinkertaista ja tylsää, mutta pidän samanlaisista vaatteista kuin itse olen. Ei ole mitään syytä lähteä tavoittelemaan taivaita, sillä jokainen meistä ei voi olla uniikki lumihiutale.
Brändinä ADM ei ole mielenkiintoisin. Sillä ei ole takanaan muutaman kymmenen vuoden historiaa, outoa muuntumista mainostoimiston projektista muotitaloksi tai käyntiä Mount Everestillä. Merkkihuorauksestani huolimatta arvostan laadukkaita perusvaatteita. ADM on täksi syksyksi edennyt luontevaan suuntaan laajentaen tuotevalikoimaansa ja tuoden samalla uusia värejä vanhoihin ja toimiviksi todettuihin vaatteisiin. Samassa yhteydessä merkille ei ole tapahtunut niin monelle vastaavalle tapahtuvaa: se ei ole lähtenyt nostamaan brändipositiotaan korottamalla hintoja. A Day’s March on laajentanut tuotevalikoimaansa ja keskittynyt siihen, mitä se parhaiten osaa.
Paitatakeista täyden palvelun taloksi
A Day’s March on tunnettu lempivaatteestani, eli paitatakeista. Vaikka olen suhtautunut merkkiin lähinnä yhden asian ihmeenä, olen tuotteita enemmän lähtyäni joutunut pyörtämään puheeni. ADM on laajentanut mallistoaa paitatakkeja unohtamatta.
Merkin luovan johtajan Pelle Lundqvistin mukaan syysmalliston fokus on ensinnäkin tyylien, värien ja materiaalien lisääminen ja keskittäminen, jotta merkki erottuisi omakseen. Samalla A Day’s March on tuonut rohkeasti uusia tuotteita. Paitatakkien lisäksi tarjolla on nyt premium-tennareita, villakangastakki ja jopa puku!
Minulla on käynyt useita merkin tuotteita testissä. A Days’s Marchin farkut ovat slimmit ja ainakin näin 190cm pitkälle juuri sopivan pituiset. Kauluspaidat ovat yksinkertaisia, mutta toimivia. Testissä käynyt puku on loistava slimmiä rennompaa pukua hakeneelle. Keskivartalolihavalle laihaläskille droppi oli vain yksinkertaisesti liikaa. Housut kuitenkin jäivät.
On hienoa, miten alun perin lähinnä yhden asian merkki on nykyään täyden palvelun vaatettaja. ADM:n vaatteissa näkyy, että talolla on hyvä suhde tuotteet valmistaviin tehtaisiin. Pelle Lundqvist totesikin, että läheiset suhteet toimittajiin varmistavat kunnianhimoisten tavoitteiden toteutumisen. Muistan lukeneeni Our Legacyn kohdalla, etä kyseisellä lafkalla kesti pitkään löytää oikeat toimittajat. A Day’s March on onnistunut tässä jo kolmantena vuonna.
Jotenkin tylsää todeta taas jälleen kerran itsestään selvä. Jo suhteellisen lyhyessä ajassa A Day’s March on löytänyt oman juttunsa ja maltin toteuttaa sitä tiukasti omalla näkemyksellä. Tämä kyky tuntuu Suomesta puuttuvan. ADM keskittyy omaan ydinosaamisalueeseensa eikä edes yritä olla jotain sellaista, mitä se ei ole.
Tässä yhteydessä on pakko nostaa jälleen kerran suomalaisista merkeistä tunnetuin, eli Makia. Merkki vaikuttaa pyrkivän sinänsä näteillä, ulkomaisilla saitella julkaistuilla lookbookeilla nousemaan joksikin muuksi kuin jonne-merkiksi. Highsnobietya myöten julkaistut lookbookit eivät – ainakaan minun kohdallani – auta, kun kerran olen mielikuvani muodostanut. Tyylit-porukoissa en keskustelujen perusteella ole yksin näkemykseni kanssa. Sen sijaan Suomessa ainoa – ja jokseenkin yllättävästi – mielenkiintoinen vaatemerkki on Formal Friday. Alkuaikojen sekoilut ovat historiaa. Nyt merkki on julkaissut nättejä promovideoita ja mikä tärkeintä, vaatteet näyttävät hyvältä. Ehkä meillä Suomessa on vielä joskus ADM:n tapainen hyvä käyttövaatettaja. Siihen asti käännyn A Day’s Marchin puoleen.
A Day’s March on tällä hetkellä saatavilla Ruotsissa olevista kivijalkamyymälöistä ja tietysti netistä. Ehkä vielä jokin päivä pääsemme nauttimaan merkin liikkeestä myös Helsingissä…
