Luottoa löytyy: Red Wing Beckman 9016
Luottoa löytyy -juttusarjassa esittelemme vaatekappaleita, jotka ovat pysyneet omistajiensa rotaatiossa vuodesta ja muodista toiseen. Sarjan ensimmäisen osan tähtenä ovat periamerikkalaiset Red Wing Beckman-bootsit.
Internetistä jalkoihin
Vuosi: 2012. Paikka: Old Glory General Store, Albertinkatu, Helsinki. Mielentila: Ensimmäistä kertaa premium-kenkiä myyvässä liikkeessä. Missio: Osta talvikengät.
Kuten käytännössä aina ennen vaatekappaleen ostamista, olin tutkaillut Red Wingin Beckman-mallia internetissä kauan. Edesmenneessä Old Gloryssä asiointi sujuikin nettimielipiteen järkähtämättömyydellä: tsekkaa värivaihtoehdot, sovita (netissä kerrottujen ohjeiden mukaisesti) kokoa 9, eli puoli koko alaspäin normaalista, tingi vähän ja osta kengät.
Neljä vuotta sitten ajattelin, että epämukavuus on yksi hyvien kenkien tärkeimmistä ominaisuuksista. Red Wingin käyttämä nahka on järkyttävän paksua sekä päällisessä että pohjassa, joten ensimmäiset kolme kuukautta kävelemisen mukavuusaste vaihteli huonon ja kammottavan välillä. Ensimmäinen rakko tuli kantapäähän mailin kävelymatkan jälkeen. Made in USA -rakon kylkiäisenä tuli myös tunne ylemmyydestä, sillä tiesin tavisten tallaavan selvästi huonommilla kengillä kuin minä.
Kun ostin kengät, niitä markkinoitiin valmistajan nettisivuilla jonkinlaisina puku- ja työsaappaiden välimuotona. Neljän vuoden käytön jälkeen voin sanoa, etten valitsisi näitä kenkiä edes kasuaaleimpiin hääjuhliin tai keveimmälle rakennustyömaalle. Beckmanit ovat bootsit ihmiselle, joka haluaa käyttää bootseja. Muut ominaisuudet ovat sivuseikkoja.
Red Wing -kengät ja wannabe-heritaakihessuilu
Tarinan mukaan Red Wing Shoe Companyn perustaja Charles Beckman ei löytänyt Minnesotan Red Wingin kenkäkaupoista tarpeeksi edustavan näköisiä ja kestäviä työsaappaita, joten hän teki sellaiset itse. Vanhan maailman kunnollisia arvoja eli monipuolisuutta, kestävyyttä ja työläisyyttä esille nostava markkinointijargon ja Beckman-sarjan erinomaisen pitävä pohjakuvio saivat vasta-aloittaneen tyyliharrastajan innostumaan. Valinta oli helppo.
Nykyisillä Beckman-buutseilla ei tosin ole mitään tekemistä Charles Beckmanin vuonna 1905 suunnittelemien kenkien kanssa. Beckman-sarjan nykyiset mallinumerot 90XX tulivat markkinoille ensimmäisen kerran vuonna 2008. Tätä ennen niiden mallinumero oli 19XX. Niiden nahka oli nykyisen Featherstone-nahkan sijaan nimekästä Horween-tehtaan chromexceliä ja niitä kutsuttiin nimellä Gentleman’s Traveler. Malli julkaistiin yhtiön satavuotisjuhlavuonna 2005. Tällä hetkellä myynnissä olevan 9016-mallin nahka on huomattavasti vaaleampaa kuin aikoinaan ostamieni kenkien, eikä kaikkia värivaihtoehtoja ollut edes olemassa vuonna 2008. Muotia ei voi paeta edes heritage workwearin avulla.
Joten, jos haluat ostaa todellista amerikkalaista workwear-perinnettä, suosittelen ykkösvaihtoehdoksi 9111-mallia. Se on ilmeisesti luotu vuonna 1919. Kuitenkin tosiasiassa Red Wingit tuovat mieleen ennemmin vuoden 2011 kuin vuoden 1911.
Ne sivuseikat
Olen käyttänyt Beckmaneja tasaiseen tahtiin ympäri vuoden ja ne toimivat säällä kuin säällä. Kokeilemistani pohjakuvioista Beckmanin matala commando-tyylinen pohja on liukkaalla erittäin hyvä, eivätkä pikkukivet jää matalaan kuvioon kiinni häiritsevästi.
Ensimmäisen käyttövuoden aikana bootsit muotoutuivat mukavimmiksi kengikseni. Edes mukavuudestaan tunnetut Alden Indyt eivät saaneet syrjäytettyä Beckmaneja. Paksun nahkan takia sukkien ei talvellakaan tarvitse olla erityisen muhkeat, ellei matka ole vaellusreissu tai pakkasta kaksikymmentä.
Beckmanit eivät näytä missään asukokonaisuudessa täydellisiltä, mutta irtotakki- ja pukusettejä lukuun ottamatta aina riittävän hyviltä. Vaikka lafkan markkinointiosaston heritage-hössötyskään ei tee Beckmaneista perinteikkäitä, niiden ulkomuoto on ajattoman toimiva.
Kun lähden käymään metsässä, Beckmanit ovat aina ensimmäisenä mielessä. Kun käyn ulkomailla, Beckmanit ovat mukana. Kun talvella on mahdollisuus kuolla liukastumalla, laitan jalkaan Beckmanit. Eikä Minnesotassa valmistettu ylemmyydentunto ole laskenut tuumaakaan.
Beckman oli kyllä ahkera mies kun parissa vuodessa ehti designeita varmaan puolet nykyisistä kengistä.
Kuitenkin suurin osa varsinkin uudemmista julkaisuista on kaivettu Redwingin vanhoista katalogeista, että sinäänsä historian havinaa kyllä löytyy ihan oikeastakin.
Joo, tsekkailin vähän kuvia joistain 50-luvun katalogeista ja osa kengistä on hyvin samannäköisiä. Pointtina enemmän kuitenkin se, että muotia ei oo mahdollista paeta käyttämällä jotain heritage-kamaa, sillä heritage on muotia. Jos löydät jostain interwebistä vanhoja RW-katalogeja niin laita viestii, ois siisti tehä joku vertailu :)
Katalogikuvat joita olen nähnyt on lähinnä niitä, joita on RW itse pistänyt jakeluun uusien julkaisujen yhteydessä. Keväällä vahingossa Redwing Berliinin toimiston yhteydessä olevaan ”arkistoon” ja ainakin silloin toimistojantteri mainitsi, että sinne olisi jossain vaiheessa tarkoitus avata jonkin sortin Redwing-museo. Sitä odotellessa.