Vaatekaapin olennaiset – kenttätakki
Kevään tulon tietää siitä, että eräs takkimalli tuntuu jälleen ajankohtaiselta. Joku siinä vain on, että kevään tullen maailman tylsimmältä tuntuva kenttätakki on päivän pidentyessä ja katupölyn lisääntyessä pakko kaivaa jälleen rotaatioon. Kyseessä on yksi vaatekaapin olennaisista paloista tyyleistä riippumatta.
Kenttätakki – lyhyesti
Alkuperäisen määrityksen mukaan M-65 oli kylmän sään takki, jonka mukana tuli napeilla irroitettava toppalineri. Sen kauluksen vetoketjun alla oli huppu ja mitoituksessa oli varattu tilaa aluskerroksille – mikä siis selittää nykystandardein valtaisan mitoituksen. M-65:n juuret ovat toisessa maailmansodassa. Tällöin esiteltiin takin ”ensimmäinen versio” M-1943. Käytännössä M-1943 oli kuitenkin miltei täysin eri takki materiaalista, mitoituksesta ja monesta yksityiskohdasta lähtien. Vetoketjut ja nepparit sekä nykyinen satiinisidoskangas lisättiin malliin M-51-päivityksessä. Nykymuotoisen kauluksen ja velcro-kiinnitykset siihen ja hihansuihin rotsi sai vuonna 1965.
M-65 on myös harvinaisen miehekäs takki ja arvatenkin tuolloin myös halpa. Pop-kulttuuriin M-65:sen pläjähtäessä Vietnamin sota oli ohi ja rotseja oli kasapäin. Takista on tullut sen verran klassikko (monen muun jenkkiarmeijatavaran kanssa), että alkuperäinen sopimusvalmistaja Alpha Industries tekee edelleen tiliä valmistamalla takkia, ja varsinkin Alphan pilotteja näkee kaikkialla.
Taksikuski lienee ehkä ikonisin M-65-filmatisointi. Rambo -taistelijassa M65-kenttätakki näyttelee sivuroolia. Pääroolissahan on Sylvester Stallonen lihakset ja M60-konekivääri.
Alkuperäinen vintage vai moderni #menswear-versio?
Vaikka M65 nyt vain sattuu olemaan yleisin malli, mallinumerolla tai kenttätakin tarkalla tyypillä ei ole järin suurta merkitystä, reprohessuja lukuun ottamatta. Kenttätakkeja on monenlaisia. Mikäli oma takki on vielä hakusessa, valikoimaa katsellessa kannattaa miettiä mallin soveltumista omiin tyyleihin.
Kenttätakeissa on lähtökohtaisesti kaksi eri koulukuntaa. Eniten ne eroavat istuvuutta koskevien mieltymysten suhteen. Osalle slimmi kenttätakki on kauhea pyhäinhäväistys, osalle ei ole olemassa muuta kuin kapea italialainen versiointi. Yleisesti voi sanoa, että modernimmat siviilikäyttöön tarkoitetut mallit ovat usein mitoitukseltaan ”aitoa armeijakamaa” selvästi kapeampia.
Fitin lisäksi takin olemukseen vaikuttaa olennaisesti materiaali. Tässä tapauksessa keinokuituja ei ole syytä pelätä. Esimerkiksi Aspesin käyttämät garment dyed-tekokuitusekoitteet näyttävät puuvillalta, mutta ovat käyttöominasuuksiltaan ylivertaisia. Muutenkin tekniset materiaalit toimivat erityisesti modernimpaa tyyliä hakiessa.
Yhteenveto – mistä kenttätakki kevääksi?
Suositeltavia merkkejä kenttätakkien osalta on ensinnäkin italialainen Aspesi, jonka takki on#menswear-klassikko. Tyylillisesti keskitietä kulkevalle se on turvallinen hankinta. Itse päädyin tänä keväänä hankkimaan Aspesin rinnalle Stone Islandin nylon -versioinnin. Kompassia ei vain voinut vastustaa. Aidompaa kamaa etsivän kannattaa tarkistaa Buzz Ricksonin ja The Real McCoy’sin takit.
Lisäksi on olemassa myös todella edullisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Atte onnistui hankkimaan todella nätin Ruotsin armeijan version alle kympillä. Suosittelen tsekkaaman miehen postauksen aiheesta DressLikeA:n puolelta.
Haluan aidon kenttätakin, mutta en tiedä kokoa, mistä ostan?
Kuten alussa tuli mainittua, originaali on M-65 kylmän kelin takki. Kokomerkinnät eivät vastaa sitä, miten takin nykyisin halutaan istuvan. Onneksi ylläpidolla on ollut mahdollisuus sovittaa ja omistaa muutamia kenttätakkeja. Nyrkkisäännöksi voisi sanoa, että valitsee koon ilmoitettua alaspäin. Esimerkiksi koko Small Regular 33″-37″ chest, menee täydellisesti noin 100 sentin rinnanympäryksen omaavalle M-kokoiselle kaverille ja niin edelleen. Ebay on täynnä varsinkin small regular -kokoisia takkeja, hakusanaksi M-65 field jacket ja kategoriaksi militaria.
Enemmän aiheesta kiinnostuneen kannattaa vilkaista foorumin kenttätakki-lanka, jossa on käyty paljon keskustelua eri merkeistä ja tyyleistä.