A Day’s March – hitti vai huti?
Kun on lukenut blogeja ja pyörinyt netin erinäisillä tyyliareenoilla vuosikymmenen verran, alkaa usein olla niin sanotusti kaiken nähnyt olo. Uusia vaatemerkkejä syntyy ja kuolee joka vuosi. Harvemmasta niistä ehtii ja ylipäänsä edes viitsii kiinnostua. Varsinkin nykyään tuntuu, että suoraan kuluttajamyyntiin perustuvia merkkejä ilmestyy somestarojen päälle harva se viikko. Nyt kuitenkin kävi sillä tavoin, että tutustuin oikeasti mielenkiintoiseen merkkiin, jolla on suuri mahdollisuus elää ja kasvaa varteenotettavaksi peluriksi vaatekentällä.
Päivän marssi vai pelkkä farssi
Seuraan vaate-somea todella aktiivisesti, jopa suorastaan pakkomielteisesti. Olinkin yllättynyt, etten ollut ennen tätä talvea törmännyt jo vuonna 2014 perustettuun A Day’s Marchiin. Ensikosketus merkkiin tapahtui Tibon instagramissa, jossa esillä ollut paitatakki näytti todella asialliselta. Selvitin asiaa hieman lisää ja eipä yllättänyt, kun minulle selvisi A Day’s Marchin olevan ruotsalainen.
Pakko jälleen kerran todeta, että toisin kuin Suomessa siellä osataan kaikki vaatteisiin liittyvä (kirkonpoltto ja poliittisten murhien selvittäminen ei sitten suju niin vahvasti). Toisaalta uskon, että yleisemmin skandimerkkien menestyksen takana on pakko olla muotimaailman illuminati ja SAS:in lentokoneiden Suomen ylle jättämät chemtrailit. Ei ole helppoa olla awake.
Tibo ja A Day’s Marchin paitatakki
A Day’s March on perinteisen skandinaavinen no-nonsense vaatemerkki, jonka ytimessä ovat yksinkertaiset ja laadukkaat tuotteet. Lafkan vaatteet valmistetaan pääosin Portugalissa ja osin jopa Italiassa. Vaikka Napolin seudulla on perinteisemmin Aasian yhdistettyjä hikipajoja, on Italia valmistusmaana edullisiin tuotteisiin pyrkivälle merkille yllättävä valinta. Firman CEO Marcus Gårdon mukaan A Day’s March ei näe labelia kilpailijana keskihintaisille merkeille, vaan kilpailijana luksusbrändeille – edullisista hinnoista huolimatta. Kuten Gårdo sanoo: ”If you can make superior quality stuff at a value price, that’s what people want.”
Kevääksi A Day’s Marchilla on muuassa tarjolla muun muassa paitatakkeja, pelkistettyä denimiä ja college-paitoja. Kaikki tuotteet ovat hyvällä tavalla sellaisia, että ne voisivat löytyä oikeastaan minkä tahansa skandimerkin valikoimasta. Sanon tämän nimenomaan positiivisena seikkana, sillä ei tällaisilla käyttövaatemerkeilla ole tarvetta erikoisille yksityiskohdille ja muille with a twist -toteutuksille. Perusvaatteet kunniaan!
Tuotto, asiakkaat & bisnes
A Day’s March muistuttaa – enemmän kuin – hieman ASKETia. Molemmille merkeille yhteistä on ”direct to consumer” -lähestymistapa, mikä tarkoittaa jälleenmyyjien sivuuttamisen. Myynti tapahtuu suoraan suoraan tehtaalta kuluttajalle. Lisäksi tuotantomallista on riisuttu kaikki muukin ylimääräinen. A Day’s Marchia voi verrata myös Lean Garmentsiin. A Day’s March kuitenkin eroaa molemmista siinä, että sen valikoimaan kuuluu kaikki mahdollinen kengistä takkeihin. Lisäksi merkillä on kivijalkaliikeet Tukholmassa ja Göteborgissa.
Laaja mallisto ja kivijalkaliikkeet tekevät A Day’s Marchista oikean vaatemerkin, kun taas mainitut ASKET ja Lean Garments vaikuttavat sen rinnalla enemmän harrasteprojekteilta. Merkin edustaja totesikin minulle, että he uskovat fyysisen asiakaskontaktin merkitykseen, minkä vuoksi lippulaivaliikkeet ovat heille todella tärkeitä. Näen tämän hyvänä tapana tulla asiakasta lähemmäksi, sillä pelkkään nettipresenssiin perustuvat vaatemerkit jäävät väistämättä etäisiksi. Seison ajatuksen takana siitä huolimatta, että hankin vaatteeni mieluummin nettikaupoista, vaatefoorumien sosiaalisesti rajoittunut kasvatti kun olen.
Monilla uusilla labeleilla tuntuu olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että ne jättävät jälleenmyyntiverkoston kokonaan pois. Tällöin myyntikate jää merkille itselleen, mikä taas mahdollistaa edullisemmat hinnat. Ainakin haluan uskoa altruistiseen ajatteluun, vaikka voittoa tavoittelevasta liiketoiminnasta on kyse. Voitolla ja maksimaalisella voitolla on kuitenkin ero.
Rento irtotakki – uhka paitatakille?
Miksi kirjoitan A Day’s Marchista? Kysymykseen on ilmeisin mahdollinen vastaus: sain heiltä tuotteen testiin. Seuraavaksi on siten luvassa perinteistä hehkutusta. Sen verran voisi todeta, että kun tätä touhua tehdään täysin harrastepohjalta, en hehkuta tuotteita, elleivät ne oikeasti ansaitse sitä. Asia olisi toki eri, jos tällaisista artikkeleista jotain rahaa saisi, sillä jokaisella meistä on hintansa.
Tässä kasuaalisti takkia napitan.
Toisinaan on hyvä olla itsejulistautunut #tyylivaikuttaja. Tällöin saattaa saada testattavaksi tuotteen, jota oli jo katsellut merkin verkkokaupassa. Tällaisena pienen somepresenssin omaavana vaikuttajana yhteistyömahdollisuudet ovat usein äärimmäisen epäkiinnostavia tai olemattomia. Viime aikoina tarjoukset ovat kuitenkin nousseet uudelle kiinnostavuustasolle. Toisinaan käy jopa niin, että minulle vain lähetetään tuote. Tällainen tilanne kävi aikaisemmin tällä viikolla, kun lähetti toi minulle ruotsalaisen (sattumaako?) luksuskalsareita valmistavan CDLP:n alushousut. Olen ilmeisesti jonkinlainen kalsarimagneetti, sillä ei ole pitkä aika siitä, kun sain Organic Basicisin alusvaatepaketin testiin.
Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin A Day’s Marchia käsittelevä kirjoitus, ei kalsareita. Voinen myös skipata suoraan sen osion, jossa referoin A Day’s Marchin edustajan, Adam Nannen kanssa käymäni keskustelun. Se kuitenkin päättyi siihen, että he lähettivät minulle Unconstructured Jacket -nimellä kulkevan takin testattavaksi. Kaikkien keikarointisääntöjen vastaisesti valitsin mustan, vaikka sininen olisi ollut luonnollisempi valinta monille helpomman yhdisteltävyyden takia. Olen kuitenkin viime aikoina käyttänyt niin paljon mustaa, että päädyin näennäisesti vaikeampaan väriin. Koon osalta jouduin hieman pohtimaan, mutta päädyin kysymään Adamin mielipidettä. Ilmoitin, että käytän puvuissa kokoa 50 ja hän suositteli minulle kokoa L. Suositus meni täysin nappiin.
Takki on keskiraskasta puuvillatwilliä. Sen leikkaus on varsin suora ja pituus lyhyt, minkä vuoksi takin napituspiste on varsin korkealla, mutta se ei ainakaan minua haittaa. Tämän tyyppinen takki – joka on käytännössä vain pikkutakkia muistuttavaksi tehty paitatakki – on muutenkin tarkoitettu pidettäväksi auki. Rotsin erona oikeisiin irtotakkeihin on sen kaulus. Tässä se on workwear-takeille tyypillinen niin sanottu paitakaulus, joka eroaa rakenteeltaan perinteisestä herrainkauluksesta. Ehkä tässä on se syy, miksi pidän tästä takista niin paljon. Sillä paitatakeilla (TJEU 1, 2 ja 3) on erityinen paikka sydämessäni.
Paitatakki tai ei, heti ensimmäisenä päivänä töissä kyseinen takki päällä minusta tuntui aikuiselta ammattilaiselta – siis ihan oikealta aikuiselta ja vieläpä ammattilaiselta! Stone Islandin paitatakissa ei tältä tunnu, vaikka itselleni toisin kuinka uskottelisin. Aikuisuus on todella poikkeuksellinen tunne. Usein tuntuu kuin vain esittäisin sellaista. Pelkäänkin paljastuvani lapseksi aikuisen vaatteissa minä hetkenä hyvänsä, vaikka näin iän vääjäämättä kertyessä tilanne alkaa varmaan olla päinvastainen.
Takki testissä ja asentona mikäs muu kuin perinteinen robo-pose.
A Day’s March – Unconstructured Jacket – 5/5
