Uniqlo and Lemaire

Uniqlolla on ollut viime vuosina kovan luokan yhteistyömallistoja. Meno jatkuu, sillä perjantaina keskiyöllä netissä myyntiin tullut Uniqlo and Lemaire on näistä ehkä tähän asti paras.
Suunnittelijansa mukaan nimetty Lemaire ei liene kaikille tuttu merkki, vaikka moni muotia paljon seuraava on varmasti jossakin vaiheessa törmännyt Christophe Lemairen muun muassa Hermèsille suunnittelemiin vaatteisiin. Viimeistään tämän kollaboraation myötä nimi tulee suuremmankin yleisön tietoon. Tai no ehkä edes vähän suuremman.
Uniqlolle suunniteltu mallisto pohjautuu pelkistettyihin linjoihin ja yksinkertaiseen värimaailmaan. Vaatteet ovat linjoiltaan pehmeitä ja neuleet muodostavat keskeisen osan kokoelmaa. Näiden lisäksi ehdoton kohokohta on rennosti mitoitetut päällystakit. Uniqlo and Lemaire -mallisto onkin sopivalla tavalla klassinen, mutta silti vahvasti ajankohtainen.
Uniqlon tuottamissa vaatteissa on kuitenkin väistämättä eroa Lemairen omaan tuotantoon. Murto-osaan kutistetut hinnat saattavat johtua suuremmasta volyymista, mutta kyllähän asia on nyt siten, ettei näillä hinnoilla voi saada huippulaatua. Kuten Aino Frilander Nyt-liitteessä huhtikuussa 2014 julkaistussa kolumnissaan totesi, halpaketjujen ja tunnettujen suunnittelijoiden yhteistyön tuloksena on lähinnä suunnittelijan vaatteilta näyttäviä halpaversioista. Hän nosti esiin osuvia pointteja, jotka puhuvat halpavaatteen hankintaa vastaan. Ensinnäkin mitä halvempi vaate, sitä todennäköisemmin se on tehty huonosti, huonoista materiaaleista ja työntekijöitä huonosti kohdellen. Edelleen mitä halvempi vaate, sitä todennäköisemmin se ostetaan harkitsematta, onko sille oikeasti tarvetta. Ja mitä halvempi vaate, sitä suruttomammin se hylätään UFFin laatikkoon muutaman käytön jälkeen.
Voi ja on tosiaan syytä kysyä itseltään, miksi hankkia Uniqlo and Lemaire -malliston vaatteita, kun myös niin sanottua aitoa asiaa on ostettavissa. Henkilökohtaiset resurssit ovat toki monen kohdalla rajoittava tekijä, mutta loppupeleissä harvemmin hankitusta laatukamasta irtoaa pidemmän päälle enemmän fiiliksiä. Tai sitten voi vain ummistaa silmät ja ostaa kieltämättä varsin asialliselta vaikuttavia Uniqlo and Lemaire -vaatteita.
Eivät olleet kummoisia, kun Pariisin myymälässä tsekkasin nämä. Ryppyisiä ja kutittavia kangaslaatuja, jotka eivät meikäläisen silmissä sopineet näin simppeleihin malleihin. Harmi, että kuvat lupasivat enemmän. Ainoastaan neuleet olivat tosi hienoja ja arvokkaan tuntuisia. Saman putiikin edesmennyt +J mallisto, jota Jil Sander aikanaan suunnitteli, on kyllä mielestäni edelleen laadultaan ja suunnittelultaan paras taidonnäyte high street hintaluokassa. Vuonna 2011 ostetut takit ja paidat edelleen käytössä, eivätkä ole menneet miksikään muuten kuin patinoituneet kauniisti. Napitkin (sarvi/helmiäinen) pysyneet paremmin kiinni kuin ”aidossa” Jil Sanderissa.
Kiitos kommentista! Harmi tosiaan, sillä kuvissa kamat näyttävät todella asialliselta. Juurikin tällaiset periaatteessa yksinkertaiset vaatteet kärsivät erityisesti huonoista kankaista.
+J:n osalta on sääli, ettei sitä saanut silloin aikanaan tilattua Suomeen. Proxy-säätämistä en jaksanut ja malliston parhaat kamat taisivat myydä lähes välittömästi loppuun.