Kevään olennaisimmat – osa III

Olennaisimmat -juttusarjassa esittelemme aina viisi keskeistä vaatekaapin kulmakiveä jonkin teeman ympäriltä, tällainen teema voi olla esimerkiksi vuodenaika tai jokin erityinen tyylisuunta.

Tarkoituksena ei ole, että sarjassa esitellään parhaat tuotteet Tyylit.fi-blogin näkökulmasta, vaan jokainen listaus on kirjoittajansa henkilökohtainen näkemys siitä, mitkä ovat olennaisia osia teeman mukaisessa kokonaisuudessa. Listojen tarkoituksena ei ole toimia valmiina  ostoslistoina, vaan  lähinnä inspiraationa ja samalla nostaa esille kirjoittajien omia suosikkeja.

Näin kevään lähestyessä on luonnollista, että sarjan aloittaa lista hyvien kevättyylien olennaisimmista osista.

 

Paraboot Michael

pb

Ranskalainen Paraboot oli 80-luvun alussa konkurssikypsä. Talouskriisin jälkimainingeissa pankkien lainahanat olivat tiukasti kiinni ja firman kassa oli tyhjä. Pelastus tuli italian suunnalta, WP Lavori-vaatekonsernin tyylistien innostuessa firman rujonkauniista Michael-mallista. Nyt ollaan uudestaan talouskriiseilemässä ja Michaelin Frankenstein-estetiikka tuntuu taas vetoavan –  lifestyle-raamattu Monocle on tyylisivuillaan pitänyt Michaelin näkyvissä jo useamman vuoden ja Aasian puolella brändi on muodostunut kulttisuosikiksi. Instagramin puolella #paraboot –hashtagillä löytyy lähinnä korealaisten ja japanilaisten tyylinäytteitä, mutta suomalaistakin edustusta löytyy jo #tyylit-tagin alta. Lisää lienee tulossa.

Miinuspuolena tämä hienoja (mutta karuja) kenkiä tuottava firma on suhmuroinut oudosti levityssopimuksien kanssa, joten Paraboottien hankkimisessa saattaa olla hieman vaivaa. Investointi kuitenkin kannattaa, sillä näillä mörssäreillä kävelee vaikka loppuelämänsä. Monoclen sivuilla Michaeleja on yhdistelty jopa pukujen kanssa, mutta lähtisin vähän kasuaalimmista seteistä liikkeelle – ainakin aluksi.

 

Irtoliivit

mr

Liivien piti olla #tyylit–skenessä jo 2013-ilmiö. Näin ei käynyt. Muutamaa rohkeaa edelläkävijää lukuun ottamatta liivit jäivät poistamatta, eikä liivifittejä juuri foorumilla nähty. Keskustelu kävi kuitenkin kuumana ja uskoisin, että viimeistään loppukesästä alkaa liivejä näkyä. Liivit ovat klassinen esimerkki ”uhka vai mahdollisuus” – vaatekappaleesta, sillä harha-askelten riski on suuri. Alkajaisiksi voidaan suositella, ettei esimerkiksi kolmiosaisen puvun liiviä käytettäisi yksinään tai yhdisteltäisi puuhelmiin ja säbätukkaan.

Huomattavasti voitokkaampaa settiä voi lähteä kasaamaan esimerkiksi hieman workwear–henkisesti. Liiviksi joku asiallinen japsiproduktio, tyyliin Post O’alls tai Freewheelers, sen alle laadukas chambray–paita sekä jalkaan vähän raskaammat chinot tai denimit. Kengät voi luntata tämän listan ykköskohdasta, mutta myös kevyemmät kengät, kuten ptb:t, ovat pätevä ratkaisu. Toimiva ja helppo fitti.

Kesämmällä suosittelisin samaa keveämmillä materiaaleilla ja vaaleammilla värisävyillä. Jos workwear ei innosta, voi vähän siistimmällä irtoliivillä piristää esimerkiksi pikkutakkisettiä.

Laatudenim

rm

Ensimmäisessä olennaiset tyylit – kirjoituksessa käsiteltiin pestyjä farkkuja. Itse olen hieman kahden vaiheilla asian suhteen, vaikka olen erityisesti One-wash farkkujen suhteen alkanutkin vähän lämpeämään. Kaipaan kuitenkin farkuiltani sellaista jämäkkyyttä, jota vain raakadenim pystyy tarjoamaan. Sisäänajo saattaa olla tuskallista, mutta kärsimyksen määrään vaikuttaa valittu fitti ja kankaan jäykkyys. Itse olen huomannut, että erityisen slimmi farkkufitti ei enää viehätä samalla tapaa kuin nuorempana. Ehkä syytä tälle joutuu hakemaan kuntosalin kyykkytelineeltä tai ikääntymisestä, mutta reisille kaipaa vähän enemmän tilaa ja hyvä olisi, jos pohkeet mahtuvat lahkeisiin. Reilumpaa leikkausta tullaan varmasti näkemään denimeissä enemmän lähivuosina.

Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee aina. Rennommat farkut istuvat todella huonosti muuten kapeasti leikattujen vaatteiden kanssa, joten kapeisiin italotakkeihin tykästyneiden kannattanee vastaisuudessakin suosia melko slimmiä fittiä.

Denimistä tulossa myöhemmin lisää juttua, joten pysykää linjoilla.

A-1

a1

Vanhana kliseenä puhutaan aina, kuinka natseilla oli toisen maailmansodan parhaat tyylit. Nykyään herättää ehkä hieman epätoivottua huomiota talsiessaan sota-ajan saksalaistyylein kaupungilla, mutta jenkkiarmeijan vanhoista vaatekappaleista suorastaan hämmentävän monet ovat päätyneet #menswear-ikoneiksi. Erityisen aseman ovat saaneet ilmavoimien lukuisat eri takkimallit – A-2, CWU-45 ja L-2 ovat kaikille tuttuja, vaikka kirjainyhdistelmät eivät välttämättä mitään sanoisikaan. A-1 sen sijaan on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vuodesta 1927 vuoteen 1931 jenkkilentäjien käyttämä takkimalli jäi unholaan sittemmin legendaarisen A-2 – nahkatakin syrjäyttäessä sen.

A-1 on kuitenkin hieno, aliarvostettu kulttiklassikko, joka on selkeästi taas nousussa. Nappeineen se ei näytä oikeastaan laisinkaan sotilaalliselta eikä täten samalla tapaa pistä silmään lentäjätakkina toisin kuin maineikkaampi jälkeläisensä. A-1 sopii hyvin sekä kapeiden italotyylien, että vähän rennompien japsityylien kanssa.

Todella hyvä tulkinta rotsista tuli tänä keväänä vähän yllättävältä taholta, legendaarisen skeittimerkki Supremen tehdessä yhteistyötä nahkatakkivalmistaja Schottin kanssa. Erinomaisen vaihtoehdon tarjoaa italialainen, A-1 –takkeihin erikoistunut Valstar ja mainiolta näyttää myös manchesterilaisen Oi Polloin versio aiheesta.

Brown’s Beach Jacket

 

bbb

Leudon talven jälkeen on taas vaikea arvailla, millainen kevät/kesä on tulossa. Pessimisti varautuu vähän viileämpiin keleihin ja sonnustautuu kevään tullen legendaariseen Brown’sin rantarotsiin. Vuonna 1901 perustettu Brown’s teki kehittämästään Beach-kankaasta ulkoiluvaatteita sen ajan erämiehille. Puuvillaa ja villafleeceä yhdistävä kangas on samaan aikaan lämmin ja vettä hylkivä, joten se oli myös kalastajien ja merimiesten suosiossa. Brown’sin tarina päättyi 60-luvulla synteettisten materiaalien, kuten polyesterin ja nailonin vallatessa ulkoiluvaatemarkkinat.

Japanilaiset kiinnostuivat rantarotsien kankaasta 2000-luvun alkupuolella, kuten arvata saattoi. Denimlafka Full Count tutustui vuosien ajan Beach-kankaan kudontamenetelmiin ja osti lopulta oikeudet brändiin vuonna 2010, herättäen henkiin Brown’s Beach Jacket Companyn. Myös vintageguru John Lofgren on tehnyt oman tulkintansa takista, joka sekin vaikuttaa erittäin pätevältä. Rantarotseja tullaan varmasti näkemään tänä vuonna enemmän, sillä televisioonkin ne ovat jo päätyneet – HBO:n Boardwalk Empiressä oli koko joukko kovanaamoja Brown’seihin sonnustautuneina.

Valmistajasta riippumatta hinnat ovat toki kovia ja saatavuus heikko, mutta vastinetta hinnalle saa tietysti eksklusiivisuudesta ja made in Japan – laadusta.

kuvat: paraboot, mister freedom, real mccoys, supreme, brown’s beach jacket



Seuraavaksi