Adidas Superstar – Pystyykö niitä käyttämään?
Alkuvuodesta pohdin, olisiko Adidas Superstarista vuoden 2015 Stan Smithiksi? Tuolloin fiilistelin mallia jo ujosti, vaikka takavuosien ylialtistuminen ja markettisaatio olivat jättäneet jälkensä. Tästä huolimatta ei ollut yllätys, että ajatusta hieman kypsyteltyäni kiinnostukseni kenkää kohtaan nousi uudelle tasolle. Sattuikin kannaltani hienosti, että Suomen Adidas kysyi keväällä Tyylit-ylläpidolta kiinnostusta testata kenkää.
Adidas tarjosi meille testiin sinänsä pätevää perusmallia astetta tasokkaamman 80’s DLX -mallin Superstarin. Se eroa normaalista versiosta muun muassa laadukkaamman nahan, mokkapohjallisen ja yleisesti tasokkaamman tuntuman osalta — tämän saitin henkeen sopiva malli siis.
Superstar on jännä tapaus. Kyse ei ole Stan Smithin tapaisesta helposta yleistennarista. Lisäksi ainakin Suomessa vahvaa markettikengän stigmaa kantanut Superstarilla on kannettavanaan raskas painolasti — tyyliasioista kiinnostuneet eivät halua käyttää marketista saatavia kenkiä. Adidas onkin promonnut kenkää todella voimakkaasti. Paine tehdä ns. Stan Smithit uusiksi lienee kova, minkä lisäksi käynnissä oleva noste koko merkin kohdalla halutaan varmasti säilyttää.
Karusta ulkomuodosta huolimatta
Superstar on yllättävän siro ja kapea.
Superstar on kuitenkin vaikeampi tapaus, sillä se ei ole järin kaunis kenkä. Tosiasiat tunnustaen tennarin ulkomuodon suhteen ei voi päätyä muuhun lopputulemaan. Superstarille ominainen kuminen shell toe tekee sen profiilista varsin tylpän ja sämpyläisen, eikä suhteellisen korkea sivuprofiili erityisesti vähennä vaikutelma. Karusta ulkomuodosta huolimatta Superstar on yllättävän siro ja kapea. Jos näitä vertaa esimerkiksi sliikkiydestään tunnettuihin Common Projectseihin, on yllätykseksi todettava, että Superstarin ulkopohja on monin paikoin kapeampi. Kapeahkon istuvuuden lisäksi plussaa täytyy antaa kengän sisäpuolen hyvästä tuntumasta. Nahalla vuorattu kantapää on mukava alusta alkaen, samoin ilmeisesti mokkaa oleva pohjallinen. Kaiken kaikkiaan laatuvaikutelma on yllättävänkin hyvä.
Olen käyttänyt kenkiä kevään mittaan keskimäärin kerran viikossa tai kahdessa. Tässä vaiheessa voi tehdä eräänlaisen välitilinpäätöksen. Mahdollisesti monia ja ainakin itseäni mietitytti näiden kohdalla kysymys: Pystyykö niitä käyttämään? Vastaus on myönteinen, vaikkakin on todettava ensimmäisten kertojen olleen hieman vaikeita. Mielessäni jyskytti jatkuvasti muistikuvat 90-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta, jolloin Superstarin ja koko Adidaksen inflaatio alkoi. Toisaalta tottumisen myötä fiilis on ollut varsin korkealla, kun jalassa on ollut oikealla tavalla rujot kengät. Niin tai näin, kysymyksessä on vähintäänkin kontroversiaali tennari.
Vihaajat vihaa, mutta tietäjät tietää…
Lopuksi vielä jokunen poiminta Instagram-tilini puolelta.
Ilokseni olen huomannut katukuvassa original -mallien metsästämisen alkaneen n. 20 -vuoden tauon jälkeen. Siinä missä Air Jordan -spessujen keräily on ollut tietyissä piireissä aktiivista, ovat casuaalien kiinnostus Adduihin jälleen tehneet comebackin. Viikonloppuna tuli bongattua Sideways -festareilla todella harkittuja ja vaikeasti löydettävissä olevia valintoja. Superstar taasen pitää varmasti pintansa massoille toistamiseen, ja on mielestäni mielenkiintoisempi valinta kuin vähän hajuton ja mauton Stan Smith.
Kiitos kommentista!
Addun vahva paluu on huomattu täälläkin. Merkki onkin tuonut mielenkiintoisia malleja, kuten Hawaii, ja esimerkiksi Spezial -malliston.
Superstar on kyllä ainakin rohkeampi valinta kuin Stan Smith, joka on kuten sanoit, tietyllä tavalla hajuton ja mauton. Tosin itse pidän sen helppoudesta – tennari on helppo heittää oikeastaan settiin kuin settiin.