Itse juoksen polvimittaisissa suunnistushousuissa ja suunnistussukissa, jotka ehkä vähän trikoota paremmin suojaavat sääriä, mutta mistään suojista ei voi puhua. Perustrikoot on hyvät. Säärisuojia en suosittele. Muovi on vaatteissa ainoa järkevä materiaali kun ei ime vettä ja kestää oksien repimistä.

Juomarasteja lienee matkalla pari-kolme, joissa vettä ja urheilujuomaa. Geelejä jotkut käyttävät, riippuu toki suorituksen kestosta. Nesteitä ei näe kannettavan mukana ellei sitten harrastelijoilla ankkuriosuudella jos on helteistä.

Varalamppu on hyvä olla, joku mikä menee esim. akkuliivien mukana. Tietysti jos aikoo lähteä lampulla, jossa akku on kiinni pääpannassa niin sitten joku varustevyö voi olla hyvä. Pilvisen sään sattuessa ja suoritusajan venyessä voi olla kuitenkin aloittelijalla alimitoitettu.

Avausosuuden alku voi olla aika kaoottinen kokemus. Jengi juoksee yllättävän kovaa pitkän alkuviitoituksen eikä tottumaton pysty siinä vauhdissa lukemaan ekaa väliä ennakkoon. Varsinaisella lähtöpisteellä viitoituksen jälkeen iso osa varmasti jo pysähtyy tai hidastaa kartanlukua varten. Pää kannattaa pitää kylmänä.
En ole itse suunnistanut armeijan jälkeen, mutta tuli tuosta taktiikasta ja metsäalustalla juoksemisesta elävästi mieleen, kun kerran osuin armeijassa suunnistuksessa samalle rastille joukkueessa olleen SM-tason suunnistajan kanssa.

Ajattelin, että nythän kävi tuuri ja ei tarvitse muuta kuin keskittyä juoksemaan loppukilpailu täysillä sen perässä, niin menee hienosti. Ei tarvitse lukea karttaa eikä miettiä muuta. Itsekin kuitenkin kohtuu 3250 -cooper-kunnossa.

Noin sata metriä myöhemmin siitä kaverista ei näkynyt enää jälkeäkään, ja taas karttaa ihmettelemään ja kompassin kanssa turaamaan. Mutta vieläkin hämmästyttää, miten sillä sammaleisella ja risuisella metsäpohjalla pystyi juoksemaan yhtä kovaa kuin tasaisella radalla ilman että nilkat nyrjähtävät tms.
Taitaa olla ihan oma lajinsa tuo metsäjuoksu. Mullakin opastamassa ollut kaveri (vanha kilpasuunnistaja), jonka kanssa vuosi sitten vedettiin joku minä 3100 ja kaveri 3000, meni edellä ja minä en meinannut pysyä perässä. Mulla oli kyllä peruslenkkarit jalassa mutta ensi kerralla nastat alla.
Liittyy löyhästi aiheeseen: katoin Netflixistä kaverin suosittelun pohjalta Barkley-suunnistusdokkarin vaikka aihe ei kiinnosta millään tapaa. Aivan mahtava! Suosittelen!
Suosittelen lukemaan Frozen Ed Furtawin kirjan Tales From Out There, jos Barkleyn historia kiinnostaa enemmänkin. Ja sit tää Gary Robbinsin yrityksistä kertova dokumentti on kans ihan ok:

No niin. Kahdeksat iltarastit takana ja tuntuu siltä, että hommassa alkaa olemaan joku tolkku. Vitosen rata menee itsenäisesti suunnistaen 1-1:15 aikaan ja kutonen joku 1:20. Juoksukunto pitäis olla kohdillaan, 3120m cooper pari viikkoa sitten ja pari tuntia menee aika kevyesti kun ei liikaa syki. Lauantaina olis sitten 23:00 tarkoitus olla metsässä ja menee varmaan numeroiden huuteluksi jonossa. Pitäis olla noin 10km pätkä.

Kun nyt malttais vaan. Mun pummit on yleensä sellaista syheröä siinä rastin tuntumassa, onneksi ei sellaista ohi tykittämistä.
Joo kyllähän tuossa kaikki edellytykset ihan onnistuneeseen settiin on. Toki hirmuisen erilaista kuin kuntorasteilla, mutta hyvällä tavalla kokemusmielessä.
Lue lisää alueelta Kulttuuri & lifestyle tai katso uusimmat viestit.