Useimmiten pyörii varmaan tonnin bufferilla oma kassa. Sillä saa öljyä pannuhuoneeseen tai auton rempattua tarpeen tullen. Ei tule niin funtsittua mitään riskianalyysejä. Toyota-miesten hommia semmoiset...

Toki pyrin optimoimaan lainojen maksua, ettei joutuisi moisia enää eläkeiässä (eli noin neljäkymppisenä) miettimään.
Itellä on nyrkkisääntönä, että säästöön menevä osa on prioriteetti kaiken pakollisen ohella ja siitä ei tingitä ellei pakolliset menot meinaa jäädä ahtaalle. Kuukausiraha ei mikään merkittävä ole, mutta jotain jää kuitenkin yli kahden kouluttautuneen aikuisen taloudessa. Ei tosin oikeastaan matkustella lainkaan, asutaan Espoossa eikä oo autoa. Uutta kupeiden hedelmää kyllä pukkaa aivan lähipäivinä ja sellasethan on aina iso lovi kukkarossa.

Kyl se silti jotenkin tuntuu parhaalta ostokselta käyttää rahat mielenrauhan ja mahdollisesti myöhemmin ajan ostamiseen tässä ja nyt -tykittelyn sijaan. Tokihan sitä voi delaa vaikka huomenna, mutta eihän se sitten harmittamaan jää.
Korkoa korolle -ilmiön ja tänään kulutetun rahan pitkän aikavälin vaihtoehtoiskustannusten ymmärtäminen on muokannut omia kulutustottumuksia ns. järkevämpään suuntaan. Arki on kuitenkin edelleen jatkuvaa sisäistä painia siitä, että ostaisinko karkin tänään vai kaksi huomenna. Suurimmat kulutuspiikit osuvat jännästi aina isojen elämänmuutosten yhteyteen, koska materia tarjoaa hetkellisiä onnellisuuden ja onnistumisen tunteita apatian keskellä. Tasapaino alkaa kuitenkin vähitellen löytyä, koska säästämisestä on tullut osa pakollisia kuukausimenoja, mutta ei elämää hallitsevaa sairautta. Vaikka tavoittelenkin aikaista eläköitymistä ja parempaa elämää huomiselle, en tahdo enää saavuttaa sitä ajamalla itseäni liian ahtaalle tänään.

Tällä foorumilla pyörii kuitenkin yleisesti ajateltuna hiukan erikoista porukkaa. Koitappa perustella järkisyillä asiaa ymmärtämättömälle henkilölle, miksi ostat kahdesta leikkuulaudasta sen 1900% kalliimman. En saanut perusteltua sitä edes itselleni, mutta ostin silti 2.
Se maailma, missä elää on niin kaukana siitä normaalista kuluttajasta, jolle pukeutumiseen liittyvät hankinnat on pakollinen paha tai pikamuotiketjujen kertakäyttörättiä. Koska keskimäärin tulee ostettua vähän kalliimpaa, ostosten määrä ei ole karannut omasta mielestä vielä käsistä. Nykyään tulee kuitenkin ajateltua entistä enemmän sitä, minkä verran mistäkin voi maksaa.

Housuissa pystyn perustelemaan itselleni vielä 200-250 euron hintalapun, kauluspaidoissa 100 euron, kengissä ja tennareissa n. 300 euron, t-paidoissa 40 euron, takeissa 300-400 euron jne. Toisen korvaan noi hinnat on niin kauheita, että en viitsisi ääneen sanoa, mutta tällaisella harrastajafoorumilla varmaan ihan normaaleja hintoja.

Asun vuokralla, en matkustele eikä minulla ole lapsia tai kalliita kelloja, joten suht pienistä tuloista huolimatta säästöön on jäänyt ihan mukava määrä. En edes varsinaisesti ole opiskeluaikojen kesätöiden ulkopuolella yrittänyt säästää, mutta jonkin verran jää säästöön joka kuukausi.

Oma hankintafilosofia on, että ostan sen, minkä pystyn ostamaan ja minkä haluan ostaa. Pitäs kuitenkin jotain järkiperustetta olla (lue: aina ei ole) enkä lähtisi ikinä säästämään esim. laadukkaasta ravinnosta sen vuoksi, että saisin jotakin pukeutumiseen liittyvää.
Kävin vastikään erään keskusliikkeen tilaisuudessa, jossa puhuttiin myös vaatekaupasta. Siellä esitetyn tutkimuksen mukaan 45% kuluttajista käytti viimeisen 6kk aikana alle 100e vaatteisiin. Yli 500e 6kk aikana käyttämällä pääsee tässä tilastossa top 5%:iin.
^Aika jyrkkää, mutta ei yllättävää. Monihan ainakin alkuun perustelee harrastusta itselleen sillä, että "ostan laatua, joka kestää eli säästän". Tämähän on hyvin kaukana todellisuudesta, syvemmässä päädyssä uiva konossööri tiputtaa useamman tonnin vuodessa vaatteisiin ja sillä perusjanari pukee itsensä jo koko aikuisikänsä ajan. Toisaalta sitten sama perusjanari saattaa joulukuussa matkustaa koko perheen voimin pariksi viikoksi Pattayalle, johon sitten menee se useampi tonni siihenkin.
walt kirjoitti:^Aika jyrkkää, mutta ei yllättävää. Monihan ainakin alkuun perustelee harrastusta itselleen sillä, että "ostan laatua, joka kestää eli säästän". Tämähän on hyvin kaukana todellisuudesta, syvemmässä päädyssä uiva konossööri tiputtaa useamman tonnin vuodessa vaatteisiin ja sillä perusjanari pukee itsensä jo koko aikuisikänsä ajan. Toisaalta sitten sama perusjanari saattaa joulukuussa matkustaa koko perheen voimin pariksi viikoksi Pattayalle, johon sitten menee se useampi tonni siihenkin.

Niinpä. Tämä harrastus on kaikkea muuta kuin säästämistä. Järkiperusteena hyväksyn ainoastaan sen, ettei halua tukea omilla valinnoilla lapsityövoimaa yms. kohtuutonta orjuuttamista, joita noilla kolmen euron t-paidoilla harjoitetaan.

Tietysti ovat keskimäärin parempilaatuisia ja kestävämpiä eli parempi ja kestävämpi valinta. Vaikka aina ei voi varmuudella tietää, niin kalliimmat ja laadukkaat vaatteet ovat todennäköisesti parempi valinta noista näkökulmista. Kannattaa katsoa ylen spotlight areenasta, jossa käsitellään tätä asiaa.
Itselläni paljon enemmän rättejä kuin mitä ehdin järkevästi käyttää. Eikä enää edes ole sellaisia, joita en haluaisi käyttää. Pitää aktiivisesti panostaa siihen, että kaikki käy päällä.
Lue lisää alueelta Kulttuuri & lifestyle tai katso uusimmat viestit.