Tuli mieleen, että tällainen ketju olis ihan hauska. Kelailin omaa "kehitystä" ja sit mieleen tuli nopeasti A-E:n pikakelauksella tapahtuneet muutokset jne. jne.
Eli millaisia tyylejä jengillä on ollut? Ei välttämättä tarvitse yrittää lokeroida vahvasti johonkin tiettyyn tyylisuuntaan, mutta varmaan on helppoa kuitenkin bongata, että mistä jutuista on esim. tullut vaikutteita ja mitkä puhuttelee just nyt.
Omat setit:
Ennen:
En voi sanoa, että olisin erityisen kiinnostunut ollut pukeutumisesta lapsena, mutta halusin silti jo suht nuorena, että se heijastaisi jollain tasolla omia kiinnostuksen kohteita. Nappulana olin päättänyt, että musta tulee hävittäjälentäjä ja se vaikutti sit pukeutumiseenkin yllättävän pitkään. Maiharit/converset/superstarit, slimmit farkut valkoiset t-paidat, bändipaidat ja lentäjänrotsit hallitsi omaa pukeutumista aika pitkään. Lukiossa sit vähän rauhallisemmin, mutta kuitenkin edelleen suht selvästi punkkari vaikutteista pukeutumista.
Nyt:
Nykyisen opiskelupaikan myötä aloin miettiä vähän, että entäs työelämässä? Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran sit vilkuilin vinkkejä netistä ja nykyinen tyyli on saanut vaikutteita joistain casual seteistä mitä verkossa näkyy + vaate ja kenkähankinnat on suuntautunut aiempaa laadukkaampiin.
Halusin "sit isona" näyttää töissä skarpilta ja koska puku ei ole koskaan ollut mikään kovin luonnollinen asu itselle, niin miten saada mukava ja laadukas puku alkoi kiinnostamaan. Ala mahdollistaa ja jossain vaiheessa uraa ehkä jopa edellyttä sitä, että puku on päällä päivittäin. Pukua en vieläkään juuri töissä käytä, mutta uskon nyt tietäväni, mitä tehdä sitten kuin ehkä tarvitsee ostaa lisää pukuja. Viimeisten vuosien aikana tullut myös haalittua hyvä aloituspaketti solmioita ym. niin, että on periaatteessa valmis tarvittaessa hyppäämään siihen pukumiehenkin rooliin.
Seuraavaksi:
Jonkin asteisesta kyllästymistä kaikkiin rättihommiin tuntuu olevan. Valkoinen t-paita tekee taas voimakkasti paluuta yleisimmäksi paidaksi sinisten nappikauluspaitojen kaveriksi. Samalla yhä enemmän alkaa kiinnostaa taas viedä arkipukeutumista hyvin kasuaaliin suuntaan, pino farkkuja ja rouheita neuleita, pari nahkarotsia, parkaa ja öljykangastakkia. Kengiksi bootsit, chukkat, jodhpurit, longwingit, converset (ja mahdollisesti PTB:t, mutta niitä ei tällä hetkellä löydy). Aika paljon siis sitä mitä oma pukeutuminen on jo nyt, mutta tulevat poistot tulee varmaan keskittymään entistä enemmän tälle akselille. Irtotakit, suorat housut ja wholecutit ja tuplamunkit jää todennäköisesti vähemmälle käytölle (tai ehkä tuplamunkit saa jatkossakin käyttöä myös farkkujen kanssa).
-
bowtiepasta
Serge Gainsbro
Oma pukeutumishistoria on todella synkkää kamaa. Yläasteelle asti luultavasti mutsi tais hankkia kaikki vaatteeni ja olis saanut jatkaa, sillä itse rupesin seiskaluokalla Piitleseiden kautta kuuntelemaan 60-luvun hippimusaa jne ja valitettavasti se näkyi (erittäin vahvasti) pukeutumisessa. Previous level shit, tuolloin about sama lookki kun peruskalliolaisella jätehipillä nykyään. Paitsi et esim kenkinä käytin joitain faijan pomarfinn-kusareita jne, koska mun silmääni kaikki nahkakengät näytti kuitenkin ihan samoilta. :/
Yläasteen loppupuolella diggasin Todella paljon Manic Street Preachereistä ja bändiä yhtään tuntevat voinevat arvata et millainen lookkini oli noihin aikoihin, varsinkin jos mainitsen et yhtyeeltä suosikkilevy oli tää The Holy Bible. Apua.
Jossain noiden kausien välissä oli sellainen lyhyt sartoriaalisen järjen jakso jolloin kuuntelin oasista ja näytin perus brittiladilta.
Lukiossa ei menty ainakaan parempaan suuntaan, sillä yhdessä vaiheessa mulla oli sellainen semi-tahaton Cholo-lookki. :D Flanellipaitoja joista ainoastaan ylin nappi kiinni jne. Sit tuli tää Flaming Sideburns / Strokes-rokkivillitys ja vähän jotain sellaista lookkia converset jalassa yms, toisaalta kans jotain vähä sen ajan HC-juttuja eli sitäkin settiä varmaan päälläni näkyi. Wastedin tai Endstandin huppareita esim.
Intin aikoihin kuuntelin lähinnä räppiä ja skeittasin (tosi) vähän, tyylit luokkaan Volcomin tai Zoo Yorkin huppareita ja sämpylän näköisiä skedekenkiä. Sit varmaan joskus 2005 eteenpäin tjsp pukeutumistyylit oli enemmän sellaista perusindiehipsteriä jne. Penguinin pikeepaitoja ja ebaysta poistettuja neuletakkeja jne. Eipä siihen sit tullut suurempaa muutosta pitkään aikaan, joskin toki aika eklektisesti tuli tuolloinkin pukeuduttua. Ainoastaan huonolla tapaa toki.
Näin jälkikäteen tsiigailtunahan tässä selkeesti sellainen punainen lanka, et pukeutumisinspis on aiemmin tullut suoraan erinäisistä musiikkin alakulttuureista jne.
Jossain vaiheessa sit aattelin et voisin alkaa Suomen parhaaksi pukeutujaksi ja sit tein niin.
Yläasteen loppupuolella diggasin Todella paljon Manic Street Preachereistä ja bändiä yhtään tuntevat voinevat arvata et millainen lookkini oli noihin aikoihin, varsinkin jos mainitsen et yhtyeeltä suosikkilevy oli tää The Holy Bible. Apua.
Jossain noiden kausien välissä oli sellainen lyhyt sartoriaalisen järjen jakso jolloin kuuntelin oasista ja näytin perus brittiladilta.
Lukiossa ei menty ainakaan parempaan suuntaan, sillä yhdessä vaiheessa mulla oli sellainen semi-tahaton Cholo-lookki. :D Flanellipaitoja joista ainoastaan ylin nappi kiinni jne. Sit tuli tää Flaming Sideburns / Strokes-rokkivillitys ja vähän jotain sellaista lookkia converset jalassa yms, toisaalta kans jotain vähä sen ajan HC-juttuja eli sitäkin settiä varmaan päälläni näkyi. Wastedin tai Endstandin huppareita esim.
Intin aikoihin kuuntelin lähinnä räppiä ja skeittasin (tosi) vähän, tyylit luokkaan Volcomin tai Zoo Yorkin huppareita ja sämpylän näköisiä skedekenkiä. Sit varmaan joskus 2005 eteenpäin tjsp pukeutumistyylit oli enemmän sellaista perusindiehipsteriä jne. Penguinin pikeepaitoja ja ebaysta poistettuja neuletakkeja jne. Eipä siihen sit tullut suurempaa muutosta pitkään aikaan, joskin toki aika eklektisesti tuli tuolloinkin pukeuduttua. Ainoastaan huonolla tapaa toki.
Näin jälkikäteen tsiigailtunahan tässä selkeesti sellainen punainen lanka, et pukeutumisinspis on aiemmin tullut suoraan erinäisistä musiikkin alakulttuureista jne.
Jossain vaiheessa sit aattelin et voisin alkaa Suomen parhaaksi pukeutujaksi ja sit tein niin.
-
the_graduate
armoton ivy-autisti
bowtiepasta kirjoitti:Näin jälkikäteen tsiigailtunahan tässä selkeesti sellainen punainen lanka, et pukeutumisinspis on aiemmin tullut suoraan erinäisistä musiikkin alakulttuureista jne.
Sama.
Ala-asteella mutsin ostamat vaatteet, aina. Yläasteella (7 ja 8-luokka) ensin kireet farkut, farkkutakki jossa Motörhead-selkälippu, hevi-t-paitoja ja Adidas Jaguar Superit, kun muillakin oli ja Ilpoisissa tuli turpaan jos oli jotain muuta päällä. talvella sit joku epätoivoinen toppatakki jne. Kunnes menin kaverin kanssa keväällä 84 seuraamaan auran panimon valtausta, jota kaverin isobroidi oli organisoimassa. Itse katseltiin ulkoa kun mutsit ei antanu lupaa mennä sisälle LOL. Siitä se sitten lähti ts. hevipaidat hävis huitin vittuun, Sabbathin kuuntelu väheni, tilalle tuli Kaaos, Riistetyt, Mahot, Sorbus ja US ylijääm'ämaiharit ja muut punk röpöttimet. Ja yleisesti epäsiisti ulkoasu.
Lukioikään tultaessa perus punkmeno alkoi tylsiä ja Stokiksen reissulle syksyllä ´86 mennessä tukat oli lähteneet (mulla ekaks semmoinen Suggs-henkinen crewcut LOL) ja vaateet siistiytyneet. Jalkaan jenkki paskamaiharien sijaan Doc Martensit, päälle Levi 501t, Fred Perryä (ei muuten ollu helppo löytää kasarilla, ei mikään joka jurpon merkki kuten nyt), harrington (ekaks halpis sit jotain Lonsdalea tms), vihreä MA1 ja kirpparilta jokin vähän niinku crombie. Futiskaulaliinaa ja Tootal-imitaatiota, niitä oikeita kun ei sillointajunnut ostaa. Skinhead / rude boy oli homman nimi, musa ensin two tone skata sit oikeaa jamaikan musaa, tietty oi!ta ja kaikkee muuta menoa, Dexy's Midnight Runners, Housemartins, The Who, Small Faces, Jam, Redskins jne. Kick over the statues, niinku.
Tyylit skarppintui siinä sitten - alkoi vituttaa ne jatkuvat oletko natsi -jankutukset - perus marat vaihtu dessuihin ja ensin DM sitten Loake brogueihin (ei silloin kukaan mitään wingtip-nimeä täällä tiennyt), mennen niihin äärimmäisyyksiin että yhdessä vaiheessa aina puku päällä. Joskus myös kaksirivinen (!!!!) liituraita (!!!!), esikuvian ei mitkään iGent-nynneröt vaan Itä-Lontoon kovat pojat Reggie ja Ronnie Kray ja kova liituraitaan pukeutunut meteliryhmä The Godfathers. Tätä vaihetta ei kestänyt pitkään, onneksi. Paluu perusasioihin tuli pian, kunnes koko maailma meni päälaelleen.
Eräänä kesän / kevään (en muista enää) iltana ´89 jossain baarielämän tiimellyksessä itseä pari vuotta vanhempi lukioaikojen ulkonäkötuttu, omituinen heppu joka oli nuoeren Warholin oloinen ja Jimi Tenorin kaveri, antoi käteen flaikun jossa luki maagiset sanat 'Hyperdelic Housers - Rautakatu'. Kävi vitun äkkiä selväksi että pölyisissä varastohalleissa ei tampattu mod-puvut saati Kray Bros -liituraidat niskassa. Joten niin musat kuin tyylit muuttui - blasterissa pauhasi Adonis - No Way Back, Happy Mondays - WFL, The Stone Roses jne ja farkut oli niin baggy niin baggy, paidat löysiä ja hintavan sorttisia, takit parkatakkeja / mokkabombereita jne, jalassa Addun ja Puman tossuja ja päässä tietty valkoinen 'reni hat'. Merkkejä: Avirex USA, Chipie, Best Company, Lacoste, Tacchini, Fila, Stone Island jne jne.
No, tapahtui niinä päivinä et ravebuumi kuoli ja acid house hidastui acid jazziksi ja trip hopiksi (!!!), Housut pysyi löysinä ja isojen poikein inspiroimina käytiin Stokiksessa ja Tsadissa ja haettiin Carharttia ja Dickiesiä ylle. Acid Jazz (yms) -labelin useimpien artistien tietty ohkaisuus alkoi risoa, halutiin aitoa tavaraa, ostettiin räppiä, kaivettiin oikeilta hip hop -sotureilta tietoa kunnon artisteista a la Ultramagnetic Mcs jne ja aivauduttiin alkulähteille, funk, jazz, soul, afrobeat jne.
Perussoulia (Otis, Aretha, Sm & Dave, JB, Perus Motown) olin kuunnellut jo nuorena nutipäänä, mutta kaverin hehkutus alkoim tuottaa tulosta - northern soul alkoi kiinnostaa. Nortsun myötä myös kiinnostus löysään vaatekuosiin alkoi vähetä ja paluu oman tyylin alkulähteille (pl. punk) olla yhä vahvempaa. Ensin perus-mod-kamaa, Ben Shermania (taas) yms, sitten edistyneempää mod-kamaa (DNA Groove etc) kunnes Graham Marshin & co. Blue Note -kirjan alkuosio Brooks Brothers -paitoineen pysäytti. Pieni herätys tyylin alkulähteiltä syntyi kirjan Big John Patton -kuvan myötä, sitä tajusi että tyylikäs mies ei pukeudu kopioon (benniet et al) vaan orkkikseen, kun kopiot ei kelpaa musapuolellakaan. Retki Lontooseen, pyhiinvaellus John Simonsille (silloin vielä legendaarinen 2, Russell Street) ja lpulta uskonvahvistusta ja hulluutta Talk Ivy -ryhmästä. The rest is history. Keep on keepin on.
-
the_graduate
armoton ivy-autisti
joona kirjoitti:
Seuraavaksi:
Jonkin asteisesta kyllästymistä kaikkiin rättihommiin tuntuu olevan. Valkoinen t-paita tekee taas voimakkasti paluuta yleisimmäksi paidaksi sinisten nappikauluspaitojen kaveriksi. Samalla yhä enemmän alkaa kiinnostaa taas viedä arkipukeutumista hyvin kasuaaliin suuntaan, pino farkkuja ja rouheita neuleita, pari nahkarotsia, parkaa ja öljykangastakkia.
Seuraavaksi:
Aika lailla samoilla linjoilla - nappikauluspaitaa, o-aukkoista neuletta, Barbour, parkatakkeja pitäis hankkia, casuals-meno (hillittynä versiona) kiinnostaa ts. olen kaivanut kaapista vanhan Raso Gommaton, ostin kesällä Ma.Srumin windbreakerin ja CP Company varauksin kiinnostaa. Perussetti siis kasuaalia ivyä brittihulimaustein. Ens kesänä ehkä satsaan uusiin tennareihinkin, talvi mennään tutulla linjalla - jotkut wingtipsit ym. jäänee vähäkölle käytölle eikä yksikään tweedtakki ole vielä ollut päällä.
Tosiaan viimesen parin vuoden aikana oma tyyli muuttunut aika vauhdilla..
Ala-asteen pukeuduin äiteen ostamiin rätteihin ja tais seiskaluokkakin mennä siinä. Käytin löysiä farkkuja, huppareita jotain random t-paitoja todella perus yläaste derpnörttihikke. Sitten aloin ajatteleen, etteihän niinkin helvetin khuul rockkitaristi kuin mää voi pukeutua miten sattuu. Hankin mustat farkut, mustan flanellipaidan ja jotain mustia T-paitoja kitarakuvituksella. Kuuntelin lähinnä KISSiä, Led Zeppeliniä, Deep Purplea, Sabbathia ja muuta mitä iskän levyhyllystä sattui löytymään. Tällä linjalla mentiin aika pitkään.
Jossain vaiheessa löysin värisilmän ja käytin jotain vaalean ja tummansinisiä farkkuja, punasävyisiä kauluspaitoja ja valkoisia bändipaitoja. Tais mulla myös jotain mustia bändipaitoja ja yksi punainen Lynnäreiden paita jäätävän kokoisella Etelävaltioiden lipulla. Kengät tais koko yläasteen olla mustat Addyn tennarit ja jotkut onnettomat talvikengät. Ainiinjuu ja Reinot, joita tosinokialaisena kulutin yläasteen aikana loppuun varmaan 3 paria. Talvirotsina toimi joku Anttilasta ostettu toppatakki ja jossain välissä hankin Varustelekasta kipparitakin. Tukkahan oli luonnollisesti pitkä ja yleinen asuste ruskea kitaralaukku, jossa luki Gibson... Aloin sitten fanittaan Varustelekaa enemmän ja kaappiin ilmesty kaikkea Bundeswehrin kenttäpaitoja ja joku liian iso M65. Ja tietenkin NVA karvalakki. Cargoja kokeilin, mutta en niistä oppinut pitämään.. vielä.
Klassinen vaihe alkoi siitä kun eksyin Keikariin etsiessäni solmion solmimisohjetta serkkuni häihin, joissa olin liian isossa liituraitapuvussa, viininpunaisessa kauluspaidassa ja jossain suht samasävyisessä solmiossa. Solmu sentään oli kunnossa. Tutustuin sitten enemmän Keikariin ja aloin hamstraan kaappiin neuleita ja kauluspaitoja ja aivan päin arsetta istuvia irtorotseja. Tätä ikävää vaihetta sitten jatkui jonkin aikaa. Jossain vaiheessa ryhdyin kusipääksi ja pidin itseäni suoraan parempana ihmisenä kuin tupakkapaikalla hyppiviä jonneja. Onneksi asenne ihmisiin parani tyyliä nopeammin...
Alun britti-intoilun jälkeen aloin hakeen vaikutteita Roetzelin ja Keikarin sijaan saapasvaltion suunnalta. Mokkatuplat hankin jo kesällä 2011, ekat kunnon kengät. Käännekohta omassa pukeutumisessa oli varmaan navyn boiled wool Lubiamin ostaminen, jonka jälkeen tyylit alko lopulta menemään haluttuun suuntaan. Toinen sartoriaalinen kesäni meni sitten blogger blue Lubiamissa, isukkifarkuissa ja mokkatuplissa. T-paidat ja tennarit palas myös mukaan kuvioihin. Nyt syksyn tullen tyyli mennyt enemmän "rugged" suuntaan. Farkkua, OCBD:tä, paksumpaa neuletta ja chukkaa. Kyllä italojututtujakin tulee harjoitettua silti. Koulussa on vaan parempi perseillä rennoissa kamoissa.
Jos tyylisuunta ei vaihdu survivalismiksi maailmanlopun myötä tyylit tulee luultavasti pysymään aika samana rennon ivy ja italotyylin sekotuksena. Tässä alkaa pikkuhiljaa jo oppiin, että mitkä jutut toimii itelle ja mitkä ei. En tule lopettamaan trendien apinointia. Huomenna pitäis ekan New Balance parin tulla.
Vuosien aikana musamaku laajentunut ihan helvetisti, elopaino laskenut kolmekymmentä kiloa ja vaatekoko laskenut viineljästä neljäkasiin. Ei se Keikarin löytäminen huono asia ollut kun näin katsoo taaksepäin.
Nyt Spotifyssä Kaija Koo. Päällä raakadenimiä ja paksuhko viininpunainen neule.
Ala-asteen pukeuduin äiteen ostamiin rätteihin ja tais seiskaluokkakin mennä siinä. Käytin löysiä farkkuja, huppareita jotain random t-paitoja todella perus yläaste derpnörttihikke. Sitten aloin ajatteleen, etteihän niinkin helvetin khuul rockkitaristi kuin mää voi pukeutua miten sattuu. Hankin mustat farkut, mustan flanellipaidan ja jotain mustia T-paitoja kitarakuvituksella. Kuuntelin lähinnä KISSiä, Led Zeppeliniä, Deep Purplea, Sabbathia ja muuta mitä iskän levyhyllystä sattui löytymään. Tällä linjalla mentiin aika pitkään.
Jossain vaiheessa löysin värisilmän ja käytin jotain vaalean ja tummansinisiä farkkuja, punasävyisiä kauluspaitoja ja valkoisia bändipaitoja. Tais mulla myös jotain mustia bändipaitoja ja yksi punainen Lynnäreiden paita jäätävän kokoisella Etelävaltioiden lipulla. Kengät tais koko yläasteen olla mustat Addyn tennarit ja jotkut onnettomat talvikengät. Ainiinjuu ja Reinot, joita tosinokialaisena kulutin yläasteen aikana loppuun varmaan 3 paria. Talvirotsina toimi joku Anttilasta ostettu toppatakki ja jossain välissä hankin Varustelekasta kipparitakin. Tukkahan oli luonnollisesti pitkä ja yleinen asuste ruskea kitaralaukku, jossa luki Gibson... Aloin sitten fanittaan Varustelekaa enemmän ja kaappiin ilmesty kaikkea Bundeswehrin kenttäpaitoja ja joku liian iso M65. Ja tietenkin NVA karvalakki. Cargoja kokeilin, mutta en niistä oppinut pitämään.. vielä.
Klassinen vaihe alkoi siitä kun eksyin Keikariin etsiessäni solmion solmimisohjetta serkkuni häihin, joissa olin liian isossa liituraitapuvussa, viininpunaisessa kauluspaidassa ja jossain suht samasävyisessä solmiossa. Solmu sentään oli kunnossa. Tutustuin sitten enemmän Keikariin ja aloin hamstraan kaappiin neuleita ja kauluspaitoja ja aivan päin arsetta istuvia irtorotseja. Tätä ikävää vaihetta sitten jatkui jonkin aikaa. Jossain vaiheessa ryhdyin kusipääksi ja pidin itseäni suoraan parempana ihmisenä kuin tupakkapaikalla hyppiviä jonneja. Onneksi asenne ihmisiin parani tyyliä nopeammin...
Alun britti-intoilun jälkeen aloin hakeen vaikutteita Roetzelin ja Keikarin sijaan saapasvaltion suunnalta. Mokkatuplat hankin jo kesällä 2011, ekat kunnon kengät. Käännekohta omassa pukeutumisessa oli varmaan navyn boiled wool Lubiamin ostaminen, jonka jälkeen tyylit alko lopulta menemään haluttuun suuntaan. Toinen sartoriaalinen kesäni meni sitten blogger blue Lubiamissa, isukkifarkuissa ja mokkatuplissa. T-paidat ja tennarit palas myös mukaan kuvioihin. Nyt syksyn tullen tyyli mennyt enemmän "rugged" suuntaan. Farkkua, OCBD:tä, paksumpaa neuletta ja chukkaa. Kyllä italojututtujakin tulee harjoitettua silti. Koulussa on vaan parempi perseillä rennoissa kamoissa.
Jos tyylisuunta ei vaihdu survivalismiksi maailmanlopun myötä tyylit tulee luultavasti pysymään aika samana rennon ivy ja italotyylin sekotuksena. Tässä alkaa pikkuhiljaa jo oppiin, että mitkä jutut toimii itelle ja mitkä ei. En tule lopettamaan trendien apinointia. Huomenna pitäis ekan New Balance parin tulla.
Vuosien aikana musamaku laajentunut ihan helvetisti, elopaino laskenut kolmekymmentä kiloa ja vaatekoko laskenut viineljästä neljäkasiin. Ei se Keikarin löytäminen huono asia ollut kun näin katsoo taaksepäin.
Nyt Spotifyssä Kaija Koo. Päällä raakadenimiä ja paksuhko viininpunainen neule.
Ala-asteella 5-luokkalaiseksi sama kun muillakin, eli vaatteet hommas mutsi tai faija. Eka kokemus rättileikkien raadollisuudesta tuli koettua viidennellä kasarin lopulla, kun menin kouluun vihreä tuulipuku päällä ja kaveri haukku marsilaiseksi. Myllyhän siitä tuli. Yritin kenkästä sitä nyyteille, mut meni sen verran ohi, ettei se pudonnut, jonka jälkeen se tako multa kylkiluun sisään (nykyään oon sen esikoisen kummisetä). Siitä seurasi jonkun ajan kuluttua sartoriaalinen herääminen. Piti hakea MicMacista leveet farkut. Raidersin huppari ja pilotti johon Public Enemy selkälippu. Stereoissa soi Run-DMC, Public Enemy, N.W.A etc. Meno oli.. no.. Itä-Vantaalaista.
Ylä-asteella pakan sekoitti punk, hc, ja metalli. Pyörittiin Lepakossa ja Rauhan Asemalla. Lookki muuttui enemmänkin tyyliin paskainen hippi (asenne oli enemmän Manson,kun Peace). Martensit ja ylijäämä-maiharit, pitkä tukka, flanellipaidat, farkkuliivit, m65 oli perusmeininki. Muuten ihme sekametelisoppaa tyyliin mutsin kutomia neuleita, sammareita ym. Lukiossa ei jaksanut rätit kiinnostaa muuten kunhan oli mustaa. Martensit / m65 pysyi tuolloinkin. Kavereiden skini-meiningeistä tutustuin pala palalta ska/oi/perry/sherman/mod -maailmaan pitkin ylä-astetta ja lukiota. Vasta tossa vuosituhannen vaihteen jälkeen alkoi enemmän kiinnostamaan istuvuudet ja pikkuhiljaa värit muutenkin ja yritti saada jotain tolkkua pukeutumiseensa - helvetin huonolla menestyksellä. Osa ongelmaa oli, ettei osannut etsiä oikeista paikoista, eikä mulla mitään nettiä ollu, mistä hakea. Pikkuhiljaa alkoi siinä kaappiin ilmestyä nappikauluspaitaa, dessua ja neuletta. Homma kulki ikäänkuin vahingossa tonne amerikan suuntaan, lisäksi pari juttuu skineiltä, pari modeilta ja niin päin pois. En ole koskaan ollut puristi, vaan ottanut itselle hyviä juttuja vastaan milloin mistäkin, mutta aina oon pyrkinyt siihen, ettei elementit sotisi keskenään. Se onnistunko siinä, en tiedä -toivottavasti.
Sit tulikin Keikari ja sen paras anti onkin ollut pirunmoinen määrä infoa materiaaleista, kengistä, leikkauksista yms. kunhan on muistanut pitää vaan oman bullshit-filtterin päällä. Ehdottomasti sitä kautta sai kiteytettyä jokseenkin hajanaisia mielikuvia siitä mitä elementtejä täytyi ja pystyi alkaa kehittämään, vaikka palaset itsessään alkoi olla jo kasassa. Tän hetken peruskamat on seuraavat: farkut, sammarit, crewneck / paksummat rollneck neuleet, nappikauluspaidat, chinot, pikeet, duffelit, kenttärotsit, harrit / bomberit, peacoat, dessut, tennarit, purkkarit, derbyt, plain-toe bootsit, dirty bucksit, watchcap pipat. Nämä pääsääntöisesti vähän murretuissa sävyissä.
Tällä hetkellä on taas pieni tympäytyminen päällä koko touhuun, joten vaikea nähdä, mitä seuraavaksi. Todennäköisesti alan päivittämään puku / pikkutakkiosastoa mieleisemmäksi. Enemmän ehkä italo-osastoa pukuihin. Yksi asia on kuitenkin varma: mitään flamboyanttia ei tule tapahtumaan, ellen flippaa totaalisesti.
Ylä-asteella pakan sekoitti punk, hc, ja metalli. Pyörittiin Lepakossa ja Rauhan Asemalla. Lookki muuttui enemmänkin tyyliin paskainen hippi (asenne oli enemmän Manson,kun Peace). Martensit ja ylijäämä-maiharit, pitkä tukka, flanellipaidat, farkkuliivit, m65 oli perusmeininki. Muuten ihme sekametelisoppaa tyyliin mutsin kutomia neuleita, sammareita ym. Lukiossa ei jaksanut rätit kiinnostaa muuten kunhan oli mustaa. Martensit / m65 pysyi tuolloinkin. Kavereiden skini-meiningeistä tutustuin pala palalta ska/oi/perry/sherman/mod -maailmaan pitkin ylä-astetta ja lukiota. Vasta tossa vuosituhannen vaihteen jälkeen alkoi enemmän kiinnostamaan istuvuudet ja pikkuhiljaa värit muutenkin ja yritti saada jotain tolkkua pukeutumiseensa - helvetin huonolla menestyksellä. Osa ongelmaa oli, ettei osannut etsiä oikeista paikoista, eikä mulla mitään nettiä ollu, mistä hakea. Pikkuhiljaa alkoi siinä kaappiin ilmestyä nappikauluspaitaa, dessua ja neuletta. Homma kulki ikäänkuin vahingossa tonne amerikan suuntaan, lisäksi pari juttuu skineiltä, pari modeilta ja niin päin pois. En ole koskaan ollut puristi, vaan ottanut itselle hyviä juttuja vastaan milloin mistäkin, mutta aina oon pyrkinyt siihen, ettei elementit sotisi keskenään. Se onnistunko siinä, en tiedä -toivottavasti.
Sit tulikin Keikari ja sen paras anti onkin ollut pirunmoinen määrä infoa materiaaleista, kengistä, leikkauksista yms. kunhan on muistanut pitää vaan oman bullshit-filtterin päällä. Ehdottomasti sitä kautta sai kiteytettyä jokseenkin hajanaisia mielikuvia siitä mitä elementtejä täytyi ja pystyi alkaa kehittämään, vaikka palaset itsessään alkoi olla jo kasassa. Tän hetken peruskamat on seuraavat: farkut, sammarit, crewneck / paksummat rollneck neuleet, nappikauluspaidat, chinot, pikeet, duffelit, kenttärotsit, harrit / bomberit, peacoat, dessut, tennarit, purkkarit, derbyt, plain-toe bootsit, dirty bucksit, watchcap pipat. Nämä pääsääntöisesti vähän murretuissa sävyissä.
Tällä hetkellä on taas pieni tympäytyminen päällä koko touhuun, joten vaikea nähdä, mitä seuraavaksi. Todennäköisesti alan päivittämään puku / pikkutakkiosastoa mieleisemmäksi. Enemmän ehkä italo-osastoa pukuihin. Yksi asia on kuitenkin varma: mitään flamboyanttia ei tule tapahtumaan, ellen flippaa totaalisesti.
Mulla se ainakin vähän jäi välistä.. hurjin repäisy tais olla pitää kerran taskuliinaa päällystakin kanssa. Tötteröhattuihin en oo koskenut enkä usko lähitulevaisuudessakaan niin käyvän. Tietty joku vois (ihan oikeutetusti) kaksrivisestä irtotakista, solmukkeista ja tuplamunkeista sanoa, että on ihan samaa kategoriaa mut niitä nyt tulee satunnaisesti edelleen käytettyä eli kai se nolo larppausvaihe on edelleen itsellä päällä.
-
the_graduate
armoton ivy-autisti
uros kirjoitti:Tässä ketjussa kaikki ovat jättäneet sen säälittävän larppauskauden mainitsematta, missä on vedetty fedorat päässä pitkissä uffiulstereissa.
Eeeeeei pidä paikkaansa, mähän mainitsin. Siteeraan itseäni:
mennen niihin äärimmäisyyksiin että yhdessä vaiheessa aina puku päällä. Joskus myös kaksirivinen (!!!!) liituraita (!!!!), esikuvian ei mitkään iGent-nynneröt vaan Itä-Lontoon kovat pojat Reggie ja Ronnie Kray ja kova liituraitaan pukeutunut meteliryhmä The Godfathers. Tätä vaihetta ei kestänyt pitkään, onneksi.
Ihan yhtä pahaa larppia kun nuo iGentien fedosratouhut, sillä erotuksella ettei mulla ollut juuri koskaan mitään hattuja ts. yritin kyllä mutta ei koskaan näyttäneet hyviltä, kun peiliin katsoi. Joten en kovin motaa kertaa poistunut kämpiltä pork pie päässä. Fedoraa ei oo ollut koskaan, sama pork pie on edelleen vaatehuoneessa, kerran pari oon pitänyt piruuttani, kun olen takapihalla grillannut vappuaattona. Suussa sikari, päässä pork pie ja päällä kulunut Fred Perry. Sitä Laurel Aitken larppia, geddit.
Ennen: Sama tilanne täällä, eli yläasteelle asti mutsi osti vaatteet ja pukeutumiseen vaikuttivat vahvasti urheiluharrastukset eli addua löytyi (ja löytyy vieläkin) runsaasti vaatekaapista. Ensimmäiset heräämiset pukeutumisen suhteen alkoivat ala-asteen lopussa MicMäcistä ja Adidaksen firebird tuulipuvusta Bomfunk MC's:in Freestyler-biisin musavideon innoittamana. Yläasteelle siirryttäessä pukeutuminen muuttui muodin mukana ja sekaan mahtui myös vaihe, jossa farkkujen lahkeet työnnettiin urposti sukkien sisään ja t-paita oli oltava WESC:iä. Vaatteet tuli siihen aikaan ostettua lähinnä H&M:stä tai One Waysta. Perustyylini oli farkut+t-paita. Lukiossa tyyli pysyi pitkään samanlaisena, Leviksen 504-farkut+huppari tai huonosti istuva puuvillaneule. Kengät ovat aina olleet Adidasta, ala-asteella Super Starit, yläasteella Stan Smithit ja lukiossa Court Starit. Lukion viimeisellä luokalla löysin GQ:n sekä halpisvaatemerkki Selectedin, jotka muuttivat pukeutumiseni ja aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota vaatteiden istuvuuteen. Eräs fedora-larppaukseen hurahtanut lukiokaverini ohjasi minut kveekarin puolelle, joka jossain määrin synnytti pienimuotoista klassisen tyylin ihannointia, kunnes onneksi heräsin todellisuuteen ilman isompia taloudellisia vahinkoja.
Nyt: Oma tyylini tällä hetkellä hiihtelee football casualin, modin ja streetwearin välimaastossa. Football casual lähinnä jalkapallofaniuden takia, mod lähes itsestään ja streetwear hypebeastin ja highsnobietyn kautta. Nykyisin vaatteita ostaessa pääprioriteetti on niiden istuvuus ja materiaalit, toki tyhjiä arpoja osuu kohdalle jonkin verran vieläkin (lue: Tiger of Sweden). Jostain kumman syystä myös autenttisuus ratkaisee ostopäätöstä tehdessä, esim. purkkarit oltava Sperryä jne. Joku voisi nimittää sitä merkkihuoraamiseksi. Peruselementtejä pukeutumisessani ovat raakafarkut, buttondownit, pikeepaidat, neuletakit, tennarit, dessut ja streetlenkkarit. Isoin muutos pukeutumisessa varmaankin on se, että T-paidat ovat vaihtuneet kauluspaitoihin ja tuulitakki tikkitakkiin.
Seuraavaksi: Todennäköisesti tulee siirryttyä enemmän Ivy-tyylin puolelle rakenteettomien irtotakkien ja loufereiden kautta. Hankintalistalta löytyy myös runsaasti OCBD-paitoja, joku kunnon nahkatakki, Red Wingin 875:set ja muutamat suede derby-kengät. Myös Stone Island ja CP Company kiinnostavat runsaasti, eli toisin sanoen rahaa palaa aivan jäätävästi tulevaisuudessakin.
Nyt: Oma tyylini tällä hetkellä hiihtelee football casualin, modin ja streetwearin välimaastossa. Football casual lähinnä jalkapallofaniuden takia, mod lähes itsestään ja streetwear hypebeastin ja highsnobietyn kautta. Nykyisin vaatteita ostaessa pääprioriteetti on niiden istuvuus ja materiaalit, toki tyhjiä arpoja osuu kohdalle jonkin verran vieläkin (lue: Tiger of Sweden). Jostain kumman syystä myös autenttisuus ratkaisee ostopäätöstä tehdessä, esim. purkkarit oltava Sperryä jne. Joku voisi nimittää sitä merkkihuoraamiseksi. Peruselementtejä pukeutumisessani ovat raakafarkut, buttondownit, pikeepaidat, neuletakit, tennarit, dessut ja streetlenkkarit. Isoin muutos pukeutumisessa varmaankin on se, että T-paidat ovat vaihtuneet kauluspaitoihin ja tuulitakki tikkitakkiin.
Seuraavaksi: Todennäköisesti tulee siirryttyä enemmän Ivy-tyylin puolelle rakenteettomien irtotakkien ja loufereiden kautta. Hankintalistalta löytyy myös runsaasti OCBD-paitoja, joku kunnon nahkatakki, Red Wingin 875:set ja muutamat suede derby-kengät. Myös Stone Island ja CP Company kiinnostavat runsaasti, eli toisin sanoen rahaa palaa aivan jäätävästi tulevaisuudessakin.
Hyviä läppiä jengillä.
Oma kiinnostus pukeutumiseen tais heräillä joskus vitosluokan aikoihin. Yhtäkkiä ei ollu enää sosiaalisesti ok tulla verkkareissa kouluun niin oli pakko skarpata. Mutsi oli vielä tohon aikaan stockalla ostajana eli himasta ei kyllä pukeutumisneuvot loppunu. Eka siisti juttu sillon oli jotku Dieselin tummat farkut, Iha Helvetin Mageet. Kengät piti olla tietty skedesämpylät. Vansit oli ehdoton suosikkimerkki, vaikka kovimmilla oli tietty megalomaanisimmat sämpylät, eli Osiriksen deekolmoset. Huppareina sit rare Quiksilver Lontoonreissulta, selässä Kelly Slater tuhoomassa aaltoja. Musana oli varmaan tähän aikaan joku Iron Maidenin kokoelma ja Gorillazin eka.
Yläasteella toi pukeutuminen jatku aika samaa linjaa. Surffimerkit oli kova sana, Quiksilver, Billabong ja O'Neill. Farkkuina varmaan edelleen Dieselit. Elementin cargot oli kanssa. Viikkorahat ei menny enää pelkästään pleikkapeleihin vaan etenki ulkomailla piti aina päästä ostamaan vaatteita ja cdeitä.
Yläasteelta oli kans löytyny frendejä joita kiinnosti samat jutut, musa, urheilu ja vaatteet. Sit jossain vaiheessa alko muutos vähän "tyylikkäämpään" suuntaan. Eli perus fudisfruittarisetit: puuhelmet, vitusti jotain tahmaa hiuksissa, ehkä joku neule tai semikiree t-paita jossa ehkä joku logo (Paul Frank anyone?), irc-galleriassa siistit kuvat jne... Oltiin sporttista ja komeeta jengiä omasta mielestä. Suosikkikengät oli Vansin slip-onit, merkkiuskollisena edelleen.
Musa rupes yläasteen alussa kiinnostaa enemmän, Nirvana, RHCP, Blur, Verve, Metallica, Outkast, Jay-Z, Led Zeppelin, U2, Children of Bodom... Levyhyllyssä oli aika sekalaista kamaa. Vahvimpana oli kuitenkin hevivaiheen jälkeen 90-luvun brittipop ja hip-hop. Joku synkkä puolivuotinen tuli kuunneltua hollantilaista yms. trancea. Musa ei oo kuitenkaan koskaan vaikuttanut hirveesti mun kledjuihin tai ulkonäköön. Näiltä ajoilta on vieläkin jäljellä Fred Perryn myllyrotsi ja Leviksen farkkutakki. En oo hirveesti kasvanu vissiin...
Lukiossa tyyli jatko aluks vähän samaa linjaa. Mukaan tuli kuitenki enemmän jotain todella todella viileitä streetwear merkkejä ja etenki reissuista tuli poistettua kaikkea sekalaista kamaa. Vansien lisäks kenkinä tais olla jotain random adduja (ei superstareja) ja ekoja converseja. Enemmän tuli vedettyä joku neule päällä ja joskus käytin kauluspaitaakin alla. Muistan miten laattasin keskioluet japsifarkuille jossain kotibileissä. Gimmat ja bileet rupes muutenki ohittaa urheilun tärkeysjärjestyksessä. Lukion loppua kohden rupes kledjut muuttuu istuvammiks. Ei mitään roikkuvia lökäreitä vaan pillimpää settiä, kireitä v-aukkoisia t-paitoja ja all starit. Abivuosi meni osariduunissa ku fyrkka houkutteli kesäduunien jälkeen. Oli enemmän rahaa dokaamiseen ja muihin elämän nautintoihin. Vaateostokset oli enemmänki herätejuttuja ku jotain harkittuja. Musadigailuissa pop ja rock jäi enemmän taka-alalle, elektroninen ja rytmimusiikki vahvisti otettaan.
Sit alkoki samantien opiskelut. Pukeutumisen suhteen oli vähän kovempi tsemppi päällä . Aika paljon chinot tai apc:t jalassa, joku neule tai ocbd päällä. Joskus tuli larpattua baarissa liian isossa irtotakissa. Aika paljon oli kuitenkin vielä streetwear vaikutteita, Addua, Nikeä ja pienempiä merkkejä. Näillä eväillä tuli aika pitkään palloteltua. Katoin tosta vanhoja kuvia niin varmaan kahden viime vuoden ajalta puolissa kuvissa ocbd ja chinot + jotku addut/converset.
Jossain vaiheessa viime syksynä eksyin Tumblrin menswear blogeihin ja myöhemmin keikarille. Vähän aikaa tuli lurkkailtua mut piti mennä mukaan ku sedillä oli niin hassut jutut. Onneksi larppailut on jääny ihan kokonaan suorittamatta, tajusin nopeesti et ei oo mitään tarvetta flanuille tai irtotakeille. Yhen tilasin suittarista eikä istunu. Hyviä neuvoja kyllä saanu ostosten varalle ja ehkä se kuuluisa öögakin on kehittynyt. Mitään järisyttävää muutosta ei oo parin vuoden takaiseen tapahtunut. Huonoimmat setit jää nykyään helpommin kaappiin ja tulee kiinnitettyä tarkemmin huomiota väreihin ja istuvuuksiin. Nykyään tulee itseasiassa pukeuduttua yksinkertaisemmin kuin ikinä. Merkkikuteet on kanssa jääny (vaikka brändit muuten onkin tietyllä tapaa tärkeitä). Dessut ostin äskettäin varmaankin foorumihehkutuksen takia ja ne on todellaki erittäin jees kengät. Paljon parempi valinta itelle ku esim Loake Kemptonit joita tuli funtsailtua. Opiskelijabudjetilla vedetään samaa linjaa ku ennenki, hinnalla ei oo väliä kuhan se kohtaa laadun. Eli sniiduilua ja varojen yli elämistä samaan aikaan. Jos jotain on pakko saada niin opintolainaa vaan. Nykyään rahaa menee taas pitkästä aikaa levyihin kun tuli joskus reilu vuosi sitten ostettua teknarit ja hurahdettua vinyyliin. Puolet hyllystä house ja techno 12", loput soul & jazz lp, disco 12". Dj hommia on tullut heitettyä satunnaisesti joitakin vuosia.
Lopuksi pahimmat derppailut:
Lukion jälkeisenä kesänä berliinissä otettu kuva, tiukka setti päällä: American Apparelin lila hipsterhuppari ja hm vihreet shortsit.
Joskus parikymppisenä joku Carlingsin "vitun siisti Fedora" päässä baareissa. Onneks hävis about kuukauden jälkeen. Ois pitäny kuunnella kavereita alunperinkin/saada turpaan.
Jonkun yo-juhlissa muutama vuos sitten musta TOS-puku, mut silkkinen ascot kaulassa.
2011 kesä ruma tsygäilylätsä päässä baarissa. Onneks seki hävis (ja mulla oli jo tyttöystävä).
Oma kiinnostus pukeutumiseen tais heräillä joskus vitosluokan aikoihin. Yhtäkkiä ei ollu enää sosiaalisesti ok tulla verkkareissa kouluun niin oli pakko skarpata. Mutsi oli vielä tohon aikaan stockalla ostajana eli himasta ei kyllä pukeutumisneuvot loppunu. Eka siisti juttu sillon oli jotku Dieselin tummat farkut, Iha Helvetin Mageet. Kengät piti olla tietty skedesämpylät. Vansit oli ehdoton suosikkimerkki, vaikka kovimmilla oli tietty megalomaanisimmat sämpylät, eli Osiriksen deekolmoset. Huppareina sit rare Quiksilver Lontoonreissulta, selässä Kelly Slater tuhoomassa aaltoja. Musana oli varmaan tähän aikaan joku Iron Maidenin kokoelma ja Gorillazin eka.
Yläasteella toi pukeutuminen jatku aika samaa linjaa. Surffimerkit oli kova sana, Quiksilver, Billabong ja O'Neill. Farkkuina varmaan edelleen Dieselit. Elementin cargot oli kanssa. Viikkorahat ei menny enää pelkästään pleikkapeleihin vaan etenki ulkomailla piti aina päästä ostamaan vaatteita ja cdeitä.
Yläasteelta oli kans löytyny frendejä joita kiinnosti samat jutut, musa, urheilu ja vaatteet. Sit jossain vaiheessa alko muutos vähän "tyylikkäämpään" suuntaan. Eli perus fudisfruittarisetit: puuhelmet, vitusti jotain tahmaa hiuksissa, ehkä joku neule tai semikiree t-paita jossa ehkä joku logo (Paul Frank anyone?), irc-galleriassa siistit kuvat jne... Oltiin sporttista ja komeeta jengiä omasta mielestä. Suosikkikengät oli Vansin slip-onit, merkkiuskollisena edelleen.
Musa rupes yläasteen alussa kiinnostaa enemmän, Nirvana, RHCP, Blur, Verve, Metallica, Outkast, Jay-Z, Led Zeppelin, U2, Children of Bodom... Levyhyllyssä oli aika sekalaista kamaa. Vahvimpana oli kuitenkin hevivaiheen jälkeen 90-luvun brittipop ja hip-hop. Joku synkkä puolivuotinen tuli kuunneltua hollantilaista yms. trancea. Musa ei oo kuitenkaan koskaan vaikuttanut hirveesti mun kledjuihin tai ulkonäköön. Näiltä ajoilta on vieläkin jäljellä Fred Perryn myllyrotsi ja Leviksen farkkutakki. En oo hirveesti kasvanu vissiin...
Lukiossa tyyli jatko aluks vähän samaa linjaa. Mukaan tuli kuitenki enemmän jotain todella todella viileitä streetwear merkkejä ja etenki reissuista tuli poistettua kaikkea sekalaista kamaa. Vansien lisäks kenkinä tais olla jotain random adduja (ei superstareja) ja ekoja converseja. Enemmän tuli vedettyä joku neule päällä ja joskus käytin kauluspaitaakin alla. Muistan miten laattasin keskioluet japsifarkuille jossain kotibileissä. Gimmat ja bileet rupes muutenki ohittaa urheilun tärkeysjärjestyksessä. Lukion loppua kohden rupes kledjut muuttuu istuvammiks. Ei mitään roikkuvia lökäreitä vaan pillimpää settiä, kireitä v-aukkoisia t-paitoja ja all starit. Abivuosi meni osariduunissa ku fyrkka houkutteli kesäduunien jälkeen. Oli enemmän rahaa dokaamiseen ja muihin elämän nautintoihin. Vaateostokset oli enemmänki herätejuttuja ku jotain harkittuja. Musadigailuissa pop ja rock jäi enemmän taka-alalle, elektroninen ja rytmimusiikki vahvisti otettaan.
Sit alkoki samantien opiskelut. Pukeutumisen suhteen oli vähän kovempi tsemppi päällä . Aika paljon chinot tai apc:t jalassa, joku neule tai ocbd päällä. Joskus tuli larpattua baarissa liian isossa irtotakissa. Aika paljon oli kuitenkin vielä streetwear vaikutteita, Addua, Nikeä ja pienempiä merkkejä. Näillä eväillä tuli aika pitkään palloteltua. Katoin tosta vanhoja kuvia niin varmaan kahden viime vuoden ajalta puolissa kuvissa ocbd ja chinot + jotku addut/converset.
Jossain vaiheessa viime syksynä eksyin Tumblrin menswear blogeihin ja myöhemmin keikarille. Vähän aikaa tuli lurkkailtua mut piti mennä mukaan ku sedillä oli niin hassut jutut. Onneksi larppailut on jääny ihan kokonaan suorittamatta, tajusin nopeesti et ei oo mitään tarvetta flanuille tai irtotakeille. Yhen tilasin suittarista eikä istunu. Hyviä neuvoja kyllä saanu ostosten varalle ja ehkä se kuuluisa öögakin on kehittynyt. Mitään järisyttävää muutosta ei oo parin vuoden takaiseen tapahtunut. Huonoimmat setit jää nykyään helpommin kaappiin ja tulee kiinnitettyä tarkemmin huomiota väreihin ja istuvuuksiin. Nykyään tulee itseasiassa pukeuduttua yksinkertaisemmin kuin ikinä. Merkkikuteet on kanssa jääny (vaikka brändit muuten onkin tietyllä tapaa tärkeitä). Dessut ostin äskettäin varmaankin foorumihehkutuksen takia ja ne on todellaki erittäin jees kengät. Paljon parempi valinta itelle ku esim Loake Kemptonit joita tuli funtsailtua. Opiskelijabudjetilla vedetään samaa linjaa ku ennenki, hinnalla ei oo väliä kuhan se kohtaa laadun. Eli sniiduilua ja varojen yli elämistä samaan aikaan. Jos jotain on pakko saada niin opintolainaa vaan. Nykyään rahaa menee taas pitkästä aikaa levyihin kun tuli joskus reilu vuosi sitten ostettua teknarit ja hurahdettua vinyyliin. Puolet hyllystä house ja techno 12", loput soul & jazz lp, disco 12". Dj hommia on tullut heitettyä satunnaisesti joitakin vuosia.
Lopuksi pahimmat derppailut:
Lukion jälkeisenä kesänä berliinissä otettu kuva, tiukka setti päällä: American Apparelin lila hipsterhuppari ja hm vihreet shortsit.
Joskus parikymppisenä joku Carlingsin "vitun siisti Fedora" päässä baareissa. Onneks hävis about kuukauden jälkeen. Ois pitäny kuunnella kavereita alunperinkin/saada turpaan.
Jonkun yo-juhlissa muutama vuos sitten musta TOS-puku, mut silkkinen ascot kaulassa.
2011 kesä ruma tsygäilylätsä päässä baarissa. Onneks seki hävis (ja mulla oli jo tyttöystävä).
Lue lisää alueelta Kulttuuri & lifestyle tai katso uusimmat viestit.
