Suuri elokuvaketju

bowtiepasta kirjoitti:Vähän kaksjakoiset fiilikset. Ekan puolentoista tunnin jälkeen olin jo aika lähellä julistamassa et tässä parasta Tarantinoa sitten Jackie Brownin, mut lopussa ei kyl valitettavasti enää sama fiilis.

Django alkaa tosiaan ihan John Ford -hengessä. Minulla ainakin oli voimakkaat Etsijät-fiilikset ensimmäisestä kolmesta vartista mutta sitten lässähti. Epäilisin, että jos pitää Kill Billiä Tarantinon parhaana, todennäköisesti pitää Djangostakin. Jos taas on enemmän Jackie Brownin kannalla (kuten minä ja näköjään ylläkirjoittanut), ei voi aivan varauksetta suositella.

Itelle jäi Djangosta huonoimmat fiilikset mitä mistään leffasta pitkään aikaan. Ylipitkä ja sekava sähellys. Väkivalta on yleensä Tarantinolla toiminut, mutta tässä se lähestyi jo jotenkin ahdistavaa, mielikuvituksetonta sadismia. Jos ensin ammutaan ihmistä polveen, katotaan veriroiskeita ja kuunnellaan sen tuskanhuutoa, ei mun välttämättä tartte enää nähdä lisää veriroiskeita ja kuunnella lisää tuskanhuutoa kun sitä ammutaan toiseen polveen. En tiedä mitä tollaisesta pitäis saada irti.

Vaikea selittää mikä tossa eniten tökki. Joka tapauksessa jonkun Kill Billin tasosta jäätiin kauas, ja vielä kauemmas Reservoir Dogsista.

Tsekkasin eilen Looperin kuumepäissäni.
Diggasin kovasti.
Jotenkin Philip K. Dick henkiset vibat ko. rainassa.
Tuo leffa olisi hyvin voinut olla 20V sitten tehty.

Uutta Djangoa en ole vielä nähnyt, mutta tässä on tullu saikkuviikon aikana fiilisteltyä ties kuinka monetta kertaa leffat Django, Django Kill!, Vamos A Matar Companeros ja Il Grande Silenzio.

Vastapainoksi tänään vuorossa Space Is The Place (Sun Ra!!!)

Space Is The Place. Täyttä asiaa.

Ei ole tullut paljon elokuvia lähiaikoina katseltua, mutta viikonloppuna tuli tsekattua netflixistä Bones Brigade: An Autobiography.

Jos skedehommat kiinnostaa, niin suosittelen ja muutenkin. Vähän voisi nillittää tietynlaisesta sentimentaalisuudesta, mutta sellainen vähän niin kuin kuuluu asiaan, vanhat miehet muistelevat nuoruuttaan.

Skyfall uusintakierroksella. Tahtoisin ton rotsin:

Eilen tuli käytyä Night Visionsin puolella tsiigaamassa kolme leffaa.

Maniac oli aika iljettävä leffa, mutta erittäin toimiva sellainen. Pari todella intensiivistä jaksoa ja yleensäkin ihailtavan painostava tunnelma. Elijah Wood aika kaukana hobitti-meiningeistä. Nätti karvakauluksinen bomberi myös.


Spring Breakers pidempään ollut odotuslistan kärjessä eikä pettänyt. Todella huuruinen leffa, mieleen tuli välillä Michael Mann, välillä joku Terrence Malick ja aika usein Nicolas Winding Refn (ei vähiten Cliff Martinezin loistavien synaujellusten takia). James Francon roolisuoritus ansainnut kyllä kaikki ennakkohehkutukset ja muutenkin roolitukset poppistähdistä GUCCI MANEEN olivat kyl loistavia. My little pony -balaclavoille hajoamiset

This is the fuckin' American dream. This is my fuckin' dream, y'all! All this shiit! Look at my shiiit! I got... I got SHORTS! Every fuckin' color. I got designer T-shirts! I got gold bullets. Motherfuckin' VAM-pires. I got Scarface. On repeat. SCARFACE ON REPEAT.


Bullet to the Head vuoden yllättäjiä. Expendablesit olleet kauheaa, väljähtänyttä kasaritoiminnan uudelleenlämmittelyä. Tässä oli selkeesti eri meininki. Vaikka kirveitä myöhemmin tuli välillä Cobrat mieleen, niin verrokit löytyy jostain sieltä ankeimpien ysäritoimintapätkien parista, mutta hyvällä tapaa. Todella urpo leffa ihan kaikilla mittareilla, mutta erittäin viihdyttävä. Maailman paskimmat one-linerit, hirveet jämäbluesit soi taustalla, Stallonen puheesta ei taaskaan saa mitään selvää ja pääpahis on ihan uskomaton. Koko hommasta kuitenkin puuttuu sellainen itseironinen asenne mitä ei jaksa yhtään katsoa. Oli leffa sitten tehty läpällä tai ei, niin ainakin se ottaa itsensä tarpeeksi vakavasti. Siinä missä Drivet yms pyrkivät kanavoimaan Thiefiä, Live and die in LA:ta etc, niin tässä vaikuttaa et vaikuttimina olleet mieluumminkin vanhat Seagalit ja ehkä joku Showdown in Little Tokyo.

Spring Breakersin missaaminen kyrsii isosti. Ääniwalli vei kuitenkin voiton, eiköhän ton saa jossain yytsittyä vielä.

Erik kirjoitti:Spring Breakersin missaaminen kyrsii isosti. Ääniwalli vei kuitenkin voiton, eiköhän ton saa jossain yytsittyä vielä.

Toi vaan taisi olla ainoa elokuvateatteriesitys Suomessa ainakin toistaiseksi.

Itsehän missasin molemmat, joten vituttaa tuplasti. Kiitos flunssa.

Tänään katsomaan Holy Motors, joka tuli missattua aiemmin (olikse R&A-ohjelmistossa vai...)