Sarjakuva

Jotenkin muistin et tällanen ketju olis jo ollut, mutta ei kai sitten. Pistetään pystyyn.

Viimeisimpänä tuli haukattua putkeen kumpikin Umbrella Academy -kokoelma. Varsinkin Dallas pisti aivot hyvällä tavalla muusiks. Jos osaisin piirtää kuin Gabriel Bá, en viittis muuta tehdäkään.

Herran näkemys eräästä klassisesta leffakohtauksesta:

Jessss, hyvä lanka.

Aika saman oloista jälkeä, kuin suosikkipiirtäjälläni Jean Giraudilla / Moebiuksella.























Erityisesti Moebiuksen the Airtight Garage of Jerry Cornelius tippuu. Blueberryt eivät jostakin syystä kolahda.

oktopus kirjoitti:Aika saman oloista jälkeä, kuin suosikkipiirtäjälläni Jean Giraudilla / Moebiuksella.

Joo, tossa Apocalypse Now -kuvassa tosin väritys vie hommaa erityisen paljon Moebiuksen suuntaan, muuten ei ehkä edusta siitä tyypillisintä Bá-tyyliä, jota esim. just Umbrella Academy on:



Aika paljon Bá tuo mieleen Eduardo Risson (mm. 100 Bullets) ja usein myös Mignolan (Hellboy jne), mutta miehen kynänjälki on "elastisempaa" kuin kummallakaan noista.

Lisää viimeaikojen hankintoja: Grant Morrisonin We3-klassikko kovakantisena. Leffaa odotellessa... voi olla että saadaan odotella aika kauan.

Hyvä ketju!

Ihan nuorena tuli luettua Sandmanit ja niitä pitäisi kyllä lukea uudestaan.

Vähän syvempi innostus sarjakuvasta kerrontamuotona iski muutama vuosi sitten ja uppouduin Watchmeniin oikein kunnolla. Huh huh, tajunnanräjäyttävä teos. Se on yhä yksi vaikuttavimmista asioista joita olen lukenut.

Sin Cityt luin ns. Watchmenin vanavedessä, mutta niissä ei miellyttänyt oikein mikään: ei piirtäminen eikä tarinankerrontakaan. Jostain syystä sarjakuvien lukeminen tyssäsi siihen, vaikka olin jo ehtinyt ostamaan useamman kirjan verran Preacheria. Pitäisi varmaan lukea ne.

Taidan olla tylsimys, kun mitään uudempaa sarjista ei ole hyllyssä. Ne perinteiset Aku Ankan parhaat (melkein kaikki), Tintit, Lucky Lucket, Asterixit (Goscinnyn kuoleman jälkeisiä ei), Veikko, Tette ja Jyket, kaikki Valerianit ja TS:n julkaisemat Muumit, Pikot ja Fantasiot, epälukuinen määrä Natashaa, Sammya, Timo Tiikeriä, kaikki Calvin & Hobbesit ja osa niistä suomeksi, Far Sidet ja sitten kaikenlaista luokittelematonta 70-luvulta asti, Masit, Tenavat, Tex Willerit, vanhat Korkeajänistykset, Shokit, Bruno Brazilit, Ben Hur, Bob Morane, Agentti X9, Navaho, Alix ja mitä lie. Ehkä viisi hyllymetriä tai enemmän. Ai niin. Berke Breathedin Opukset.

José Muñozin ja Carlos Sampayon Alack Sinner -sarjikset ja muut touhut ovat myös lähellä sydäntä. Tiukkaa ja synkkää dekkaria. Jälki ja detskut ovat aika ajoin hyvin lähellä Sin Cityä.

Todella hyvä ketju ja hyvä aloitus. Gabriel Bá on todella kova, tutustuin tyyppiin ekaa kertaa Casanovan kautta, jossa oli kyllä upeaa piirrosjälkeä. Päässä alkaa soimaan bossanova ylikierroksilla kun tuota lukee. Muutenkin hyvä sarjis, kandee tsekkaa.





Umbrella Academy kiinnostaa myös, on pidempään pitänyt tutustua.

Giraud on taiteilijana huikea, mut itselle noista ranskajutuista kaikkien aikojen kovin on kuitenkin Valerian et Laureline. Myöhemmät sarjikset on vähän tyhjää täynnä, mut kultakauden V&L on parasta koskaan. Sääli et vanhempien albumeiden saatavuus on mitä on, pitäis koluta divareita ja huuto.nettiä. Aikoinaan noi kaikki vanhat tuli Salon kirjastosta lainattua + se hieno "tietokirja" eri avaruusolennoista jne.

alfa kirjoitti:Sin Cityt luin ns. Watchmenin vanavedessä, mutta niissä ei miellyttänyt oikein mikään: ei piirtäminen eikä tarinankerrontakaan.

Erittäin kovana Frank Miller -fanina Sin City -sarja (poislukien eka tarina, joka vielä toimi kategoriassaan hyvin) oli kyllä iso pettymys. Okei, tarkoitus oli tehdä simppeliä ja väkivaltaista neo-noiria, mutta aika nopeesti sekä käsikirjoitukset että piirrosjälki alkoi olla todella löysää kamaa. Mun kirjoissa Millerin sädekehä kyllä himmeni noiden myöhempien Sin Cityjen takia paljon.

Mut kuten sanottu, eka kirja on vielä varsinkin visuaalisesti uskomattoman hienoa jälkeä.

oktopus kirjoitti:José Muñozin ja Carlos Sampayon Alack Sinner -sarjikset ja muut touhut ovat myös lähellä sydäntä. Tiukkaa ja synkkää dekkaria. Jälki ja detskut ovat aika ajoin hyvin lähellä Sin Cityä.

Eikä ihme, Miller on muistaakseni itekin sanonut että Muñozin jälki oli suuri innoittaja Sin Citylle. Alack Sinner kuuluu omiinkin vanhoihin suosikkeihin

^ Olisiko 300 ja The Dark Knight Returns parempaa tavaraa Milleriltä?