Ite oon ajanu suurimman osan elämästäni yksvaihteisella, joskin se on ollut vain siirtymäväline eikä harrasteväline mutta kuitenkin, mitä hyötyä yksvaihteisesta on vrt. sellaseen jossa on monta vaihdetta?
Alunperin kai lähettikäytössä halpuus ja yksinkertaisuss (vähemmän hajoavia osia, helpompi korjata) ja talvikäytössä kiinteällä ajettaesa ei tarvitse taistella jäätyvän vapaarattaan kanssa (vapaaratas jäässä, ei vetoa). Ja tietysti nykyisin katu-uskottavuus, muoti ja hipsterit.
Green kirjoitti:Ite oon ajanu suurimman osan elämästäni yksvaihteisella, joskin se on ollut vain siirtymäväline eikä harrasteväline mutta kuitenkin, mitä hyötyä yksvaihteisesta on vrt. sellaseen jossa on monta vaihdetta?


Yksivaihteisten pyörien ja etenkin kiinteävälitteistesten (fiksien) harrastaminen on loppupeleissä puhdasta fiilistelyä, jota perustellaan ehkä hieman turhaan järkiperustein. Listaan tässä nyt kuitenkin muutaman:

"Huoltovapaus" on yksi argumentti jota kuulee usein. Eli vaihteiston ja jarruosien huoltoon menee vähemmän aikaa ja rahaa. Toisaalta kiinteällä ajaessa voimansiirron sujuvuus on entistä tärkeämpää, jolloin mielestäni taka- & eturatas ja ketju vaativat tavallista enemmän huolenpitoa. Fiksillä ajaessa tarvitsee myös häkit/sträpit/lukkikset, jotka eivät muilla pyörillä ajaessa ole välttämättömiä osia.. Suurin osa satunnaisen pyöräilijän huoltotoimenpiteistä liittyy lähes aina kumeihin, eli sisäkumin vaihtamiseen ja ilman pumppaamiseeen. Jos ajaa vain hyvällä säällä ei voimansiirto vaadi hirveästi huomiota.

Lähettikulttuuri on alunperin ollut nykyistäkin rankempaa hommaa, eikä läheteillä todellakaan ollut varaa ostaa uusia osia. Vanhat ratapyörät olivat myös aikoinaan 80/90-luvuilla erittäin halpoja esimerkiksi New Yorkissa, joten monesti köyhän lähetin kannatti valita vanha italialainen raato uuden pyörän sijaan. Lähetit olivat aika kirjavaa porukkaa, eikä moni olisi taustansa takia kaikkeen työhön kelvannut. Moni lähetti New Yorkissa oli karibialaistaustainen ja esimerkiksi Jamaikalla kiinteävälitteiset pyörät olivat englantilaisten jäljiltä erittäin yleisiä.

Suurin yksivaihteisen etu lienee todellisuudessa suhteellinen keveys verrattuna varustellumpiin pyöriin (paino/hinta-suhde ylivoimainen muihin pyöriin verrattuna). Kaupungissa ajaessa tulee paljon nopeita liikkeitä ja kiihdytyksiä, jolloin pyörän keveys on selvä etu ja ajomukavuutta parantava tekijä. Melko hyvillä osilla varustettu fiksi on monesti kevyempi kuin kaikki herkut sisältävä hyvin kallis huipputason maastopyörä.

Tavalliseen yksivaihteiseen pyörään verrattuna kiinteässä välityksessä on joitakin etuja. Yksi on tuo albertin mainitsema polkemistekniikan parantaminen. Fiksillä ei siis voi "rullata", sillä kammet liikkuvat takanavan liikkuessa. Näin ollen kiinteällä ajava polkee aina paljon enemmän. Useimmat pyöräilijät polkevat esimerkiksi hyvin vähän alamäissä ja käännöksissä. On myös tavallista ajaa liian suurilla välityksillä ja ns. runnoa vauhdit päälle jonka jälkeen rullataan eteenpäin. Hyvillä välityksillä fiksin polkeminen on erittäin sulavaa hommaa. Ja kyllä: alamäissä joutuu sotkemaan ihan helvetisti.

Kiinteällä ajaessa tuntuma pyörään on monien mielestä jatkuvan polkemisen takia ylivoimainen. Tästä voi tietenkin kiistellä, mutta ainakin omasta mielestäni kiinteällä oppii tuntemaan pyörän liikkeet, vauhdin ja alustan tuntuman paremmin. Myös jarrutusmatkan arviointi on tarkempaa. Tätä ns. zen-fiilistä voi korostaa ajamalla "jarruttomalla", eli ilman käsijarrua, jolloin jarrutus tapahtuu pyörän liikettä vastustamalla taaksepäin polkien. Suhteellisen nopeatkin jarrutukset ovat mahdollisia ns. skidaamalla, eli takapyörä lukitaan jalkojen liike äkillisesti pysäyttämällä. Jarruttomuudesta väitellään fiksiskenessäkin paljon, osa hehkuttaa ja osa pitää idioottien puuhana. Jarruttomuus korostaa liikenteen tarkkailun merkitystä, ennakointia ja saa ajamaan keskittyneesti, mutta toisaalta etujarrun käyttäminen on maalaisjärjelläkin ajateltuna järkevää.
Lisäksi tieliikennelaki tai tieliikenneasetus vaatii pätevän jarrulaitteen käyttöä. Mun fillarin etuhaarukasta puuttuu reikä jarrujen kiinnitykselle, ja olen sillä tekosyyllä lykännyt etujarrun hankintaa, mutta ehdottoman järkeväähän se olisi. Yritän ajaa varovasti, ja välttää äkkikuoleman siten, mutta yleisin onnettomuuksien syyhän on se, että olettaa muiden tienkäyttäjien noudattavan sääntöjä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Tän fillarikeskustelun voisi muuten ehkä katkaista omaksi viestiketjukseen.
Maantiepyörääkin ajaneena tuo huoltovapaus on kyllä ihan täyttä totta. Vaihteet menevät paskaksi, jarrut jäätyvät talvella jne – näissä tilanteissa erityisesti fiksi on kätevä. Ja sillä ainakin talviajossa on mun mielestä parempi tuntuma tienpintaan. Tietää paremmin missä on liukasta, koska kannattaa himmailla ja niin päin pois.

Huoltovapautta toisaalta vähentää se, että yleensä ainakin alkuun jengi hurahtaa myös niihin fiksipyöriinsä samalla tavalla kuin jotkut taskuliinoihin, tuplamunkkeihin ja nahkapäällysteisiin nappeihin. Eli fillaria ei tarvitsisi huoltaa, mutta kun sitä on niin saatanan inspiroivaa näperrellä, huoltaa, puunata, vaihtaa vaikka laakerit vaikka kiekot rullaisivatkin ihan hyvin...

Jossakin vaiheessa jengi sitten yleensä palautuu vähän normaalimmalle tasolle ja tajuaa että ajaminen on siistiä, speksaaminen on kivaa, mutta kaikessa kohtuus on ihan jees.
^^Hyviä pointteja. Kummasti unohtu toi laillisuusaspekti kun tulee itsekin ajettua brakelessinä. Talviajossa kiintee on tosiaan hemmetin hyvä. Toissa talvena ajoin melkein joka päivä, mut nyt ei vaan jaksanu.

Itsekin jättänyt speksailut onneks vähemmälle. Vuosi sitten varmaan ostanu viimeks uusia osia ja neki oli ulkokumit.
domppa kirjoitti:Alkuun sellanen neuvo et kannattaa samantien vaihtaa taakse isompi ratas, noissa valmispyörissä on usein ihan jäätävät välitykset. Suurin osa pyöräilijöistä runttaa muutenkin menemään liian isoilla välityksillä.


Tää neuvo imo pienen harkinnan kanssa. Vaikka ei olis ikinä pyöriä pahemmin polkenutkaan, tottuu jalat nopeasti noihin perus ~45/16-välityksiin siitä riippumatta oliko pyörässä vapaaratas vai kiinteä välitys. Sitä paitsi fiksin ajaminen pienillä välityksillä on varsinkin alamäissä todella inhottavaa touhua.
J-Suo kirjoitti:
domppa kirjoitti:Alkuun sellanen neuvo et kannattaa samantien vaihtaa taakse isompi ratas, noissa valmispyörissä on usein ihan jäätävät välitykset. Suurin osa pyöräilijöistä runttaa muutenkin menemään liian isoilla välityksillä.


Tää neuvo imo pienen harkinnan kanssa. Vaikka ei olis ikinä pyöriä pahemmin polkenutkaan, tottuu jalat nopeasti noihin perus ~45/16-välityksiin siitä riippumatta oliko pyörässä vapaaratas vai kiinteä välitys. Sitä paitsi fiksin ajaminen pienillä välityksillä on varsinkin alamäissä todella inhottavaa touhua.


Vaparilla ihan skidisti tiukemmat välit ok, mutta mitä nopeammin tajuaa, että noin tai edes lähelle 90rpm kadenssi on totuus, sitä parempi. Noilla väleillä ei oikeasti hirveen herkästi onnistu varsinkaan kaupungissa. Voi tietenkin tuntua siltä, että jalat on tottunut tiukkaan välitykseen, mutta runnominen on aina runnomista. Alamäkeä edeltää myös yleensä ylämäki ja sekin on kiva päästä ylös.
Kadenssit ovat kiinni siitä miten niitä jalkoja liikuttaa. Jos tavallisten/perinteisten välitysten kanssa ajaminen keskustassa on liian raskasta, niin on korkea aikakin jo runtata mäkiä välillä.
Lue lisää alueelta Kulttuuri & lifestyle tai katso uusimmat viestit.