Vedän ihan kohta liipasimesta Bombtrack Arise 1:n (2018) suuntaan. Perus kulkupeliksi tulee, ei urheiluun. Oonko tekemässä virhettä? Vaihteet ei kiinnosta, mutta jos joskus kiinnostaakin niin nehän saa siihen jälkikäteen.
Ratadropoutit joten vaihtajaa ei kyllä suoraan saa mutta taitaa olla kuitenkin 135mm hubille joten rumpuvaihteet tai hangeri adapteri. Runko vaikuttaa ihan hyvältä. Komponentit peruskauraa. En tiedä mitä tollanen maksaa mutta ajaa asiansa varmasti paikasta a paikkaan b pyöränä.
Siistin näköinen ja kyllä tuolla luki, että saa vaihteet jälkikäteen tai sitten suoraan vaihteellisen mallin. Vai oliko tuo 2018 viittaus siihen, että joku nimenomainen käytetty yksilö tähtäimessä?

Käynyt itsellänikin mielessä, että jos hiilikuitucrossarin myisi pois ja ostaisi jonkun vähän edullisemman ja huolettomamman tilalle. Tosin tuokin näyttää siltä, ettei millään lukolla uskalla pitemmäksi aikaa jättää mihinkään.
Lähti hankintaan. Eka aikuisiän oma fillari. 2018 siis vain erotuksena uuteen 2019 malliin. Kivemman näköinen muuten vähäisin eroin ilmeisesti. Ja alennuksesta. Pitäis kyllä näihin pyörien osiin ja ominaisuuksiin perehtyä jo ihan huoltamisen kantilta. Harmittaa olla näin kädetön.
Fillarin huolto on itsellenikin vähän mysteeri ja asenne ollut samaa kuin leasingauton käyttäjänä eli uskoo kauppiasta ja lyö rahat kiltisti tiskiin. Välillä ollut olo vähän sellainen, että viedäänkö tässä turistia kun 60km ajovuoden huoltolasku on 300€. Onko nuo laadukkaammat osat sitten oikeasti myös niin paljon herkempiä kun tuntuu, että 2000km kohdalla on vaihdettu jo ulkokumia, ketjuja, rataspakkaa, polkimien keskiölaakeria (takuuseen) jne.

Kuitenkin Scottin perusmaastopyörällä tuli aikoinaan ajettua lähes päivittäin, osin ympäri vuoden ja ilman mitään varsinaisia huoltoja. Olihan ne ketjut toki lopulta venyneet ja vetänyt rattaiden hampaat mennessään mutta siinä vaiheessa pyörä oli jo täysinpalvellut useampaan kertaan.
Joo tämmöisistä oon aika kujalla. Vanhalla lukioaikoina hommatulla Nishiki Maniacilla poljin oikeastaan ilman huoltoja viime kauden loppuun. Kumit uusin jossain vaiheessa ja polkimet murtuivat irti jokunen vuosi sitten. Vaihteet siinä ei enää oikein toimineet, mutta päälle jäi sopivan raskas vaihde, jolla pärjäsi kaikissa tilanteissa.
Youtube vaan auki ja kokeilemaan, aika simppeleitä laitteita noi sit kuitenkin on ja kaikkeen löytyy ohjeet. Itellä nyt muutaman vuoden ollut ihan alkaen mallin työkalut ja hyvin on riittänyt. Uusimmalla pyörällä oon ajanut vajaa 5000km ja kaikki (tosin aika vähäiset) huollot on tullut tehtyä itse. Seuraavaksi pitäis ilmata levyjarrut ja vaihtaa takavaihtajan vaijeri, luultavasti tilaan kamat ja sit vaan yritys erehdys -metodilla voittoon.
Keksikääs mulle kaupunkifillari. Yksinkertainen, mielellään asiallisen näköinen ja sellainen, jonka uskaltaa jättää kohtuullisen huoletta pyöräkellariin tai päiväsaikaan lukittuna julkiselle paikalle. Vaihteista en ihan osaa sanoa, miten sinkulalla mahtaa jaksaa rullailla pitkin katuja, tuleeko hiki vai onko mukavaa hommaa? Ajoasento ei mielellään sellainen mummopyörä, jossa istutaan selkä suorassa ja kädet korkealla vaan lähempänä etukumaraa. Tanko saisi olla suora tai sitten käyrä mutta ei polkijaan päin kaartuva.
Lue lisää alueelta Kulttuuri & lifestyle tai katso uusimmat viestit.