Satunnainen vaatekeskustelu

Mediaseuranta:

New Yorkerissa mielenkiintoista kelaa #menswearista

From this perspective, menswear culture is part of a larger, class-centric project, in which men seek ways to be gorgeous, poetic, and aristocratic on the sly, without betraying the egalitarian ideals that, at least in theory, define modern manhood. “True Style” provides an overview of their efforts: democratic men can borrow gorgeousness from above or below, luxuriating not in beauty, per se, but in work-centric virtues such as “craftsmanship.” Boyer alternates between discussions of “elite” style (one early chapter recommends ascots) and what he calls “prole” clothing, such as denim and work boots. In this way, he evokes the classic male-style dilemma: men must always choose between overdressing or underdressing, and, consequently, between looking aspirationally hoity-toity or disingenuously rebellious. This puts into relief one of #menswear’s central innovations: dressed-down clothes executed luxuriously—like an artfully distressed Japanese chambray work shirt—which assert a classless identity that is, conveniently, also a signifier of class. Skeptics will say that menswear merely created a new way for rich people to dress. A more charitable view holds that menswear has undermined the outmoded class hierarchy of men’s fashion, which forced men either to dress like “the man” or to stick it to him, sartorially speaking.


Pitkä juttu Ivy-tyylien rantautumisesta Japaniin. Sisältää Uniqloon liittyvän juonenkäänteen.

^Hyvä stoori!

Kun nyt olen etsiskellyt syksyyn/talveen chukkia tai chelseaa niin yllättävän vähän ainakaan Tampereella on kivijalkaliikkeessä mitään tarjolla. Bootsit on yleensä reilusti krouvimmalla pohjalla ja sitten jos mennään hiukankaan kliinimpään niin on vain lloydin pukukenkää. Ilmeisesti Suomi-mies ei osta mainitsemiani kenkiä kovin hanakasti kun niissä ei ole kunnon traktoripohjaa "pohjolan loskapaskakeliin"!

Jos etsit Chelseaa, niin Bexleyltä löytyy nahka ja kumipohjalla useita malleja, joiden laatu on suurimmalle osalla riittävällä tasolla. Hintalaatusuhteen ollessa tunnetusti hyvä.

Itse oon hylännyt chelseat vain ja ainoastaan siksi, että niiden "joustopala" kulahtaa aivan helvetisti aikaisemmin kun loput buutseista on antautumispisteessä.

Barbarossa kirjoitti:Itse oon hylännyt chelseat vain ja ainoastaan siksi, että niiden "joustopala" kulahtaa aivan helvetisti aikaisemmin kun loput buutseista on antautumispisteessä.

Tämä on varmasti totta ja harmin paikka sillä kovin kätevä ja nopea kenkähän tuommoinen on. Ehkä suutari osaisi laittaa toisen joustimen sisäpuolelle siististi jolloin kengästä tulisi taas hyvin napakka?

Barbarossa kirjoitti:Itse oon hylännyt chelseat vain ja ainoastaan siksi, että niiden "joustopala" kulahtaa aivan helvetisti aikaisemmin kun loput buutseista on antautumispisteessä.

Tarkoitetaanko nyt sitä joustavaa kangasta nilkkojen molemmin puolin vai osaa kantapään yläpuolella? Omat Riekerit palvelleet jo neljättä vuotta ihan ok-kuntoisina - paitsi nimenomaan tuo kantapään yläpuoli näyttää huoltamisesta huolimatta aika karsealta.

Meinasin sitä joustavaa kangasta.

Vihdoin löytyi omaan jalkaan lestiltään sopivat ja samalla myös hieman parempilaatuiset chukka-saappaat.

Ensimmäinen kerta ulkona ja varsi hiertää akillesjänteen kohdalta oikean jalan täysin ruvelle sellaiseen kuntoon, etten kenkiä voi käyttää. Vit***s on huomattava, vaikka ymmärrän että näinkin voi käydä.

Miten ongelmaa kannattaa lähestyä? Ensimmäisenä mieleen tulee varren suuaukon venytys. Onnistuuks tämä kotikonstein vai kannattaako viedä kengät heti kättelyssä suutarille?

Mitä teippiä tai tuotetta olette käyttäneet suojamaan ihoa vastaavanlaisilta hiertymiltä?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että kävelet niillä hammasta purren (ja rakkolaastarin avustuksella). Kyllä se nahka siitä pehmenee. Itse olen käyttänyt Compeed-laastareita.