Koetteko että tietyillä brändeillä on vahvat identieetit jotka vaikuttavat siihen käytättekö niitä vai ette tai joiden perusteella teette yleistyksiä niitä käyttävistä?
Itse en esim halua käyttää Burberrya tai Gantia koska niistä tulee mieleen keski-ikäiset. Polo Ralph Laurenia taas en halua, koska tulee mieleen kauppis-bratsit ja uusimmista välimeren alueen asukkaat. Monclerista tulee mieleen Itä- ja Etelä-eurooppalaiset joilla enemmän rahaa kuin tyyliä. Fred Perrystä taas diggaan koska se on samaan aikaan vähän edgy ja sofistikoitunut.
Voin toki käyttää mitä tahansa jos logo ei ole näkyvissä, mutta vaate muuten kunnossa. Ei siis siksi että koen että näissä ryhmissä on jotain vikaa en vain välttämättä koe että ne heijastavat sitä identiteettiä jota haluan viestiä.
Viilataan vähän pilkkua. Brändi-identiteetti on se miten yritys näkee itsensä ja -imago taas se mikä on kuluttajan mielessään luoma kuva brändistä.
Näin ollen kaikki brändit luovat, ylläpitävät ja vahvistavat identiteettiän kuten vaikka Nudie jeans ja luomupuuvilla. Mutta imago onkin haasteellisempi. Miten kuluttaja näkee sitten brändin ja tukeeko identiteetti imagoa. Esim yllämainitut Gant ja Moncler.
Itse pyrin välttelemään kaikkia kuumintahottia nyt logoja esim. Leviksen batwing t-paita tai joku trasher näin esimerkkeinä. Tai sitten kaikkea täysin juppia. Esim. Jengi ostaa just Gantin swetareita ja kauluspaitoja koska hey camoon ne on Ganttia.
Näin ollen kaikki brändit luovat, ylläpitävät ja vahvistavat identiteettiän kuten vaikka Nudie jeans ja luomupuuvilla. Mutta imago onkin haasteellisempi. Miten kuluttaja näkee sitten brändin ja tukeeko identiteetti imagoa. Esim yllämainitut Gant ja Moncler.
Itse pyrin välttelemään kaikkia kuumintahottia nyt logoja esim. Leviksen batwing t-paita tai joku trasher näin esimerkkeinä. Tai sitten kaikkea täysin juppia. Esim. Jengi ostaa just Gantin swetareita ja kauluspaitoja koska hey camoon ne on Ganttia.
Viimeksi muokannut JuusoJaaskis, 15 Maalis 2017, 20:31. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Tottakai mielleyhtymät vaikuttavat. Mieuiten pidän vaatteita joissa ei ole näkyvää brändäystä ja jos on niin sen pitää olla jokin sellainen johon pystyy hyvin samaistua tai se ei herätä juurikaan tunteita. Esim. adidaksen tennareita tai leviksen farkkuja voin käyttää kun ne ei herätä juuri mitään erityisiä tunteita. Toisaalta ei myöskään haittaa jos esim. A.P.C:n logo näkyy pienellä jossain collegepaidassa. Jos taas collegepaidassa olisi hilfigerin tai BOSSIN logo niin en käyttäisi.
Ilman muuta brändien identiteetillä ja imagolla on merkitystä. Itse asiassa jopa niin paljon, että olen valmis maksamaan pelkästää merkistä. Tai tarkoitan, että merkin takia voin maksaa jostakin tuotteesta huomattavasti enemmän kuin merkittömästä, vaikka laadussa ei olisi mitään eroa. Parhaita merkkejä on tietäjät tietää -merkit tai sitten muulla tavoin hyvää makua osoittavat approved -merkit.
Merkeillä viestin ulospäin omasta (hyvästä) maustani. Esimerkiksi Polo on hieno merkki, jolla pitkä historia alakulttuurien parissa. Tavallaan tästä johtuen Polo on hauska, sillä moni saattaa yhdistää sen kauppis-bratseihin, vaikka brändin NYC-liitynnät ja historia hip hopin parissa tekee siitä hienon. Tämän vuoksi käyttämällä merkkiä voi provosoida tietämättömämpiä tekemään tyhmiä yleistyksiä.
Fred Perry sen sijaan on nykyisin kärsinyt aikamoisesta inflaatiosta, vaikka merkin pikeet nyt klassikoita ovatkin.
Moclerista tulee itä-eurooppalaisten sijaan Drake. En sitten tiedä, onko se hyvä mielleyhtymä vai ei. Sama alkaa olla Stonarin kanssa.
Tässä yhteydessä on nyt vaikea sanoa oikeastaan muuta kuin, että tottakai brändeillä on väliä ja nimenomaan niiden herättämien mielleyhtymien takia. Joskus oikea brändi toimii takeena laadusta, mutta ainakin itselleni vaatteista saatavat fiilikset menevät kaiken edelle. Näin ollen brändeistä ja niistä käyttävistä tekee yleistyksiä. Useimmiten ei tosin kannata sen enemmälti miettiä muiden käyttämiä merkkejä, koska todennäköisesti merkkivalinnan taustalla ei ole mitään syvällisempää tietoa lafkan historiasta ja erinäisistä liitynnöistä alakulttuureihin jne.
Merkeillä viestin ulospäin omasta (hyvästä) maustani. Esimerkiksi Polo on hieno merkki, jolla pitkä historia alakulttuurien parissa. Tavallaan tästä johtuen Polo on hauska, sillä moni saattaa yhdistää sen kauppis-bratseihin, vaikka brändin NYC-liitynnät ja historia hip hopin parissa tekee siitä hienon. Tämän vuoksi käyttämällä merkkiä voi provosoida tietämättömämpiä tekemään tyhmiä yleistyksiä.
Fred Perry sen sijaan on nykyisin kärsinyt aikamoisesta inflaatiosta, vaikka merkin pikeet nyt klassikoita ovatkin.
Moclerista tulee itä-eurooppalaisten sijaan Drake. En sitten tiedä, onko se hyvä mielleyhtymä vai ei. Sama alkaa olla Stonarin kanssa.
Tässä yhteydessä on nyt vaikea sanoa oikeastaan muuta kuin, että tottakai brändeillä on väliä ja nimenomaan niiden herättämien mielleyhtymien takia. Joskus oikea brändi toimii takeena laadusta, mutta ainakin itselleni vaatteista saatavat fiilikset menevät kaiken edelle. Näin ollen brändeistä ja niistä käyttävistä tekee yleistyksiä. Useimmiten ei tosin kannata sen enemmälti miettiä muiden käyttämiä merkkejä, koska todennäköisesti merkkivalinnan taustalla ei ole mitään syvällisempää tietoa lafkan historiasta ja erinäisistä liitynnöistä alakulttuureihin jne.
Brändien dynamiikasta saisi aikaiseksi aika pitkän kirjoituksen mutta uskoisin että suurimmalle osalle foorumilla brändit on väylä viestiä omia arvoja ja makumieltymyksiään. Kuten Pepe loistavasti osoitti brändi-imago on kuluttajan kokema heijastus brändin identiteetistä jota pyritään vahvistamaan markkinoinnilla, viestinnällä ja brändin rakennuksella. Kuluttaja kuitenkin usein valitsee itse ne viestit jota brändistä haluaa vastaanottaa ja muodostettuun mielikuvaan vaikuttavat kuluttajan omat ja sidosryhmien asenteet brändiä kohtaan. Kuluttajabrändit voidaan nähdä tavallaan myös kuluttajan minäkuvan heijastuksena tai millaisena kuluttaja haluaa itsensä nähtävän. Brändeillä voidaan myös osoittaa halua kuulua johonkin tiettyyn homogeeniseen ryhmään vrt. Stone Island ja jalkapallohuligaanit.
Jos kiinnostaa lukea aiheesta enemmän niin kannattaa tutustua Jean-Noël Kapfererin tuotantoon joka käsittelee laajasti brändi-identiteettiä ja -imagoa.
Jos kiinnostaa lukea aiheesta enemmän niin kannattaa tutustua Jean-Noël Kapfererin tuotantoon joka käsittelee laajasti brändi-identiteettiä ja -imagoa.
Viimeksi muokannut hannes, 16 Maalis 2017, 10:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Täytyy ite ainakin tutustua tuohon Kapfererin tuotantoon.
Tää itse aihehan on ihan tajuttoman laaja ja mielenkiintoinen. Samaan voi liittää myös muutaman vuoden takaisen kellokohun kun Paavolla oli "vääränlainen" aikarauta ranteessa kun mietittiin ihan uutisissa asti miten kyseinen aikarauta sopii vasemmistoliiton ministerille..
Tää itse aihehan on ihan tajuttoman laaja ja mielenkiintoinen. Samaan voi liittää myös muutaman vuoden takaisen kellokohun kun Paavolla oli "vääränlainen" aikarauta ranteessa kun mietittiin ihan uutisissa asti miten kyseinen aikarauta sopii vasemmistoliiton ministerille..
Piirteitä, joita suosin: valmistusmaa, perinteet, startup, no logo, pitkäikäisyys, innovatiivisuus, hinta/laatu...
Mulle relevantti brändi on enemmänkin tae tietyistä tuotteen ominaisuuksista kuin sen herättämistä mielikuvista.
Pepen kanssa mieltä siitä, että fiilis on pukeutumisessa tärkeää. Mutta se ei irtoa logon kautta, vaan toistuvan käytön ja koetun laadun myötä. Uutena vaatteet ei juuri herätä fiiliksiä, mutta niiden kanssa koettu elämä kyllä.
Ja oon siitä onnellisessa asemassa, että pystyn miettämään fiilistä oman kokemuksen pohjalta. Se, mitä muut ajattelee kuteistani on lopulta sivuseikka. Ehkä identiteetin näkökulmasta on tärkeämpiäkin kysymyksiä kuin vaatteet?
Ehkä comme des gargons (play!) ja SI alkaa tuottamaan foorumisteille vielä massiivisia printtipaitoja... :-)
Koska ihmiset lataavat asioihin aina merkityksiä, kai sitä voi ajatella, että kaikki valinnat ovat markkinointia, oli sitten kyseessä cp:n no logo tai suittarin pilluhaukat. Sosiaalisella paineella ja mielikuvilla on aina merkitystä, joillekin vähemmän, joillekin 'ihan liikaa'.
Hauska klippi aiheeseen liittyen: https://www.youtube.com/watch?v=GaD8y-CGhMw
Mulle relevantti brändi on enemmänkin tae tietyistä tuotteen ominaisuuksista kuin sen herättämistä mielikuvista.
Pepen kanssa mieltä siitä, että fiilis on pukeutumisessa tärkeää. Mutta se ei irtoa logon kautta, vaan toistuvan käytön ja koetun laadun myötä. Uutena vaatteet ei juuri herätä fiiliksiä, mutta niiden kanssa koettu elämä kyllä.
Ja oon siitä onnellisessa asemassa, että pystyn miettämään fiilistä oman kokemuksen pohjalta. Se, mitä muut ajattelee kuteistani on lopulta sivuseikka. Ehkä identiteetin näkökulmasta on tärkeämpiäkin kysymyksiä kuin vaatteet?
Ehkä comme des gargons (play!) ja SI alkaa tuottamaan foorumisteille vielä massiivisia printtipaitoja... :-)
Koska ihmiset lataavat asioihin aina merkityksiä, kai sitä voi ajatella, että kaikki valinnat ovat markkinointia, oli sitten kyseessä cp:n no logo tai suittarin pilluhaukat. Sosiaalisella paineella ja mielikuvilla on aina merkitystä, joillekin vähemmän, joillekin 'ihan liikaa'.
Hauska klippi aiheeseen liittyen: https://www.youtube.com/watch?v=GaD8y-CGhMw
Viimeksi muokannut moonshine, 16 Maalis 2017, 08:10. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
En torju hyvää kamaa väärän merkin vuoksi. Valitettavan harvoin vaan niillä totaalisen väärillä merkeillä on mitään päällelaittamisen arvoista. Jotkut navyt H&M:n pellavabyysat edelleen pyörii kaapissa jos nyt joku ääriesimerkki pitäisi kaivaa. CG, Boss, Armani, paskoja viboja monella herättäviä merkkejä mutta esimerkiksi CG tekee helvetin hyviä rotseja ja sitten taas Bossilta ja Armanilta löytyy kamaa, josta ei mitenkään suoraan edes näe inhaa brändiä. Ei sillä, että enää ostaisin koska merkkilisä menee täysin hukkaan noissa.
Sitten taas on merkkejä, joista pidän ihan konkreettisesti sen merkin vuoksi. Ei paljoa kiinnosta Stonarin kamat, joissa ei ole lätkää hihassa tai CdG Play, jossa ei olisi brodeerattua sydäntä rinnassa. Tosin jotain poikkeuksia tuostakin säännöstä on alennusmyynneissä kaappiin päätynyt.
Ja sitten se valmistusmaa. Vituttaa jotkut Turkissa tai Thaimaassa valmistetut Stonarit. Sekin otti pahasti pannuun kun END:in englantilaiseksi väittämä Cabournin paita paljastui portugalilaiseksi. Joku Nike on sitten yhdistelmä näitä merkkinä, josta en ymmärrä, että miten sen voi kukaan nähdä positiivisessa valossa. Koko brändi ei edes yritä tehdä mitään laadukkaampaa tai länsimaista. Ostan niitä enää tasan parista syystä: Gyakusou, ACG ja Zoom Vomero. Jalkojeni vuoksi olen valmis alistamaan jotain vietnamilaista lasta tän verran.
Sitten taas on merkkejä, joista pidän ihan konkreettisesti sen merkin vuoksi. Ei paljoa kiinnosta Stonarin kamat, joissa ei ole lätkää hihassa tai CdG Play, jossa ei olisi brodeerattua sydäntä rinnassa. Tosin jotain poikkeuksia tuostakin säännöstä on alennusmyynneissä kaappiin päätynyt.
Ja sitten se valmistusmaa. Vituttaa jotkut Turkissa tai Thaimaassa valmistetut Stonarit. Sekin otti pahasti pannuun kun END:in englantilaiseksi väittämä Cabournin paita paljastui portugalilaiseksi. Joku Nike on sitten yhdistelmä näitä merkkinä, josta en ymmärrä, että miten sen voi kukaan nähdä positiivisessa valossa. Koko brändi ei edes yritä tehdä mitään laadukkaampaa tai länsimaista. Ostan niitä enää tasan parista syystä: Gyakusou, ACG ja Zoom Vomero. Jalkojeni vuoksi olen valmis alistamaan jotain vietnamilaista lasta tän verran.
Lue lisää alueelta Pukeutuminen tai katso uusimmat viestit.
