Koko kelloskene on muuttunut minulle täysin vastenmieliseksi, erityisesti Suomessa, jossa a) volyymit ovat pieniä ja b) minkäänlaista kellokulttuuria ei ole (ainakaan vielä kehittynyt). Kellojen sijasta täällä harrastetaan jälleenmyyntiarvoa ja itseriittoisen harrastuksen sijaan tavoitellaan ensisijaisesti rahallista voittoa. Käytettyjen jälleenmyyjistä tehdään feature-juttuja ja räppäreille kelloja myyviä bulvaaneja fiilistellään skenen kärkinä. Tässä raamissa monia horologisesti kiinnostavia ja maailmalla arvostettuja merkkejä ei täällä suosita, sillä niiden jälleenmyyntiarvo on väistämättä pienempi em. volyymi- ja kulttuurin ohuus -syistä.
Mitä Chronoon tulee, niin paikka on täynnä erilaisia vedättäjiä, joista osalla on verrattain laajakin palauterekordi. Maksimaalista voittoa pyritään tekemään härskeimmillään täysfeikeillä, osittaisilla feikeillä ja frankeneilla, mutta myös esim. kuvaamalla kelloa myyjälle edullisista kulmista, jolloin käytön jälkiä ei näy sekä kertomalla huollatuksista, joita joko ei ole tehty lainkaan tai jotka on tehty ammattitaidottomasti. Lisäksi lupaillaan myyjäliikkeen takuita, joilla ei tee yhtään mitään: joutuu lähettämään kellon omakustanteisesti johonkin, jossa joku mahdollisesti tekee sille jotain tai sitten ei. Myös kuljetusriskit kannattaa ottaa huomioon. Chronon oma escrow-palvelu on monissa tapauksissa täysin voimaton, feikit ja frankenit poislukien.
Kannattaa punnita pitkään ja monipuolisesti kivijalan ja Chronon väliltä ja laskea käytettyyn kelloon aina tehdashuollatuksen kulut päälle. Itse olen ostanut arvokelloja Chronosta ensisijaisesti noutamalla kellon kasvotusten.
