Miesten tyyli ja pukeutuminen

Takkisuositus – Stone Island light weight mac

Suomessa ei tunnu nykyisin olevan kuin kaksi vuodenaikaa: alku- ja loppusyksy. Kuitenkin näiden välillä saamme nauttia pilkahduksista jotain muuta. Tällöin kevyt, mutta tuulelta suojaava takki tulee tarpeeseen. Vaikka vuodenaikojen määrä on vähentynyt, ilmansuuntien ei. Tällöin on hyvä kulkea kompassi hihassa.

Jonnet ei muista neljää vuodenaikaa

Toistonkin uhalla tuon esiin, että Suomessa oli vielä vähän aikaan sitten neljä vuodenaikaa. Tämä edellytti vaatekaapilta monipuolisuutta. Muutaman viime vuoden olemme käytännössä kulkeneet yhtä pitkää syksyä. Hyvä esimerkki säätilan muutoksesta on seuraava: en ole pariin vuoteen käyttänyt oikeastaan muita kenkiä kuin tennareita. Kirjoitin niiden käyttämisestä talvella jopa postauksen. Jatkuva marraskuu on ilmennyt Etelä-Suomessa kaikkena todella kivana. Toukokuussa sataa räntää ja joulukuussa on yhtä lämmintä kuin juhannuksena.

Ikävän sään takia eniten käyttöä viime talvena sai juuri joulun alla hankkimani adidaksen kevyesti topattu parka. Vettä hylkivä pinta, iso huppu ja kerrospukeutumisen mahdollistava väljä fitti suojaavat purevalta meri-Helsingin tuulelta.

Tästä päästäänkin itse asiaan. Yllätysrakkaudesta adidaksen parkaa kohtaan huolimatta minulla on erityinen heikkous mac -tyyppisiin takkeihin. Viime syksynä hankin Stone Islandin Micro Reps nailonista valmistetun, Primaloft -topatun macin. Talven jälkeen voin edelleen suositella sitä, vaikka lopulta parka meni useammin päälleni sen ison hupun vuoksi.

Nyt lämpöasteet ovat vihdoin kavunneet keväisiin lukemiin. Ehkäpä toppatakit uskaltanee vihdoin siirtää talviteloille ja kaivaa kevyemmät takit esiin. Huomasin, että niitä onkin kertynyt ihan mukava satsi. Esimerkiksi pari vuotta sitten Stockan loppualesta löytämäni Aspesin mac on vieläkin hyvässä kunnossa ja kaikin puolin kuranttia kamaa. Siinä on kuitenkin yksi olennainen vika; se ei ole musta.

Stone Island – kevyt takki, vielä kevyempi lompakko

Minulla ei missään tapauksessa ollut tarkoituksena ostaa – jälleen – uutta samanlaista takkia kuin jo omistin. Oikeastaan etsin jotain kevyttä parkaa. Sääli, että en tajunnut Formal Fridayn parantaneen menoaan huomattavasti. Merkin tuore kevätparka on todella nätti. Muutenkin Formal Fridayn tuore mallisto sisältää juttuja, joita en olisi odottanut vielä puoli vuotta sitten näkeväni. On mahtavaa yllättyä positiivisesti Suomi-brändin kohdalla, kun olen sen verran niiden menosta valittanut.

Kirjoituksen aiheena on kuitenkin Stone Island – ei Formal Friday – joka ansaitsisi oman kirjoituksensa. Palataan siten takaisin Stonariin. Eräällä lounastauolla jokin aika sitten erehdyin pyörähtämään Stockalla. Mielessäni ei ollut mitään erityistä, kunhan ajattelin tsekata Stone Islandin valikoiman. Jokainen voi arvata, mitä tapahtui. Rekissa roikkuin jotain hyvällä tavalla kauhtuneen näköistä mustaa, ja tietysti päätin sovittaa vaatekappaletta sen paljastuttua maciksi. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi.

Takki: Stone Island, Huppari: Polar Skate Co, Farkut ja tennarit: Acne Studios

Hieman vastaavan kaltainen tilanne minulle kävi tässä hieman aikaisemmin minkäs muunkaan kuin Stone Islandin paitatakin kanssa. Kyseinen paitatakki on lähes identtinen vuotta aikaisemmin ostamani paitatakin kanssa. Kun tässä töissä käydään ja palkkaa jonkin verran tulee, niin johonkin ne rahat on käytettävä. Ei kai mitään niin tylsää kannata harrastaa kuin säästäminen. Lisäksi kuluttaminen on muodostunut ikään kuin kansalaisvelvollisuudeksi. Osta ja kanna kortesi kekoon, yhteisen hyvän vuoksi. Kulutan siis olen.

Tässä yhteydessä voisi todeta, että kulutusvalinnat eivät ole tapa vaikuttaa yhteiskuntaan. Ylipäänsä ajatus siitä, että yksilöt voisivat kulutusvalinnoillaan vaikuttaa suurempaan kuvaan on harha, joka on pyritty iskostamaan ihmisiin. Hyvä esimerkki tästä on jokin vuosi sitten pyörineet ulkomainokset, joissa liika juominen pyrittiin leimaamaan idioottimaiseksi korostamalla sitä, että on yksilön asia huolehtia siitä, että alkoholinkäyttö pysyy hanskassa. Tosiasia kuitenkin on, että ongelmat ovat yhteiskunnan rakenteissa, ei yksilöissä. Rajanveto on vaikeaa koska valintoihin vaikutetaan myös käyttämällä tietoisesti hyväksi käyttäytymisvinouniamme.

Alkoholin liikakäyttöä kritisoivan mainonnan takana olivat alkoholia myyvät tahot. Tällä tavoin pyrittiin vaikuttamaan yleisiin mielipiteisiin siitä, että jokainen yksilö kantakoon vastuun omista ongelmistaan, vaikka asia ei ole täysin yksiselitteinen. Yksilön vapauteen valita vaikuttaa moni tekijä mukaan lukien mainonta, mutta osansa tuovat myös sosiaalisen viiteryhmän tavat, tunteet ja niin edelleen. Oikeasti tämänkaltaiset ongelmat ovat koko yhteiskunnan läpäiseviä ongelmia. Lähes jokainen suomalainen tuntee jonkun alkoholistin. Korostan vielä, että erityisen irvokkaan kyseisestä kampanjasta teki sen takana olevat tahot. Tuskin heillä oli ajatuksena kokonaiskulutuksen vähentäminen, vaan jo mainittu vastuun siirtäminen yksilöille ja luonnollisesti myynnin kasvattaminen. Tässä on taas ajatuksena se, että alkoholimainonta ja -myynti pitäisi olla mahdollisimman vapaata – koska eihän liikakäyttö ole minun ongelmani, vaan niiden, joilla homma ei pysy hanskassa. Mutta se pyrkimyksestä ohjata ihmisten ajatusmaailmaa. Jokainen tehkööt omat ratkaisunsa, kuten vallalla oleva paradigma lähes kaiken suhteen vaikuttaisi olevan. Onhan se kauheaa, jos ei ole mahdollisuutta valinnanvapauteen.

Moni saattaa miettiä, millä tavoin tämä avautuminen liittyy takkeihin? Ei oikeastaan millään tavoin, paitsi Stone Islandin kautta. Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, Paavo Arhinmäki on tunnettu Stonarin käyttäjä. Voisiko tästä päätellä, että vasemmistolaiset ajatukset ja Stone Island kulkevat käsi kädessä?

Takki: Stone Island Micro Reps M-65, Denim: Acne Studios Town Stay cash, Tennarit: Common Projects, Lippis: Days

Joka tapauksessa nyt hankkimani Stone Islandin kevät-mac on muutaman viime viikon lähes päivittäisten käyttökokemusten perusteella todella hyvä, kuten merkin päällystakeilla on tapana olla. Esimerkiksi viime vuoden mallistosta ostamani Micro Reps M-65 osoittautui todella hyväksi vapaa-ajan takiksi. Se pitää tuulta, eikä säikähdä sadetta. Funktionaalisuuden ohella se on myös varsin nätti. Aspesin moderniksi klassikoksi muodostunut kenttätakki sai tästä todellisen haastajan.

Huomaatte toiminnassani varmaan tietyn kaavan. Paitatakit, kenttätakit, mac-takit. Päinvastoin kuin Raimolla, tärkeintä, on että on takki. Ja kuten klassikoksi muodustuneessa biisissä todetaan: ”simppeli workwear toimii kuin pirinousut..” Sama pätee Stonarin rotseihin, vaikka piristä kokemuksia minulla ei olekaan.

Stone Island ja erityisesti merkin (mitkä tahansa) takit vain yksinkertaisesti toimivat. Pienenä miinuksena on pakko tuoda esiin merkin suuri suosio haippiskenessä. Kyseessä ei ole mikään uusi hype-ihme, kuten vaikkapa todella suuren suosion saavuttanut Virgil Ablohin Off White. Toisaalta haippimaine on kaltaiselleni nuoruuden rippeisiin epätoivoisesti tarrautuvalle setämiehelle vain hyvä juttu.

Jos siis joku on takkia vailla, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan Stonarin valikoiman. Merkillä on useita hyviä rotseja, jotka ovat näin keväisin hinnaltaan moniin saman tasoisiin merkkeihin verrattuna kohtuullisia. Kohtuullisuuden määritelmä tietysti vaihtelee, mutta Stonarin kohdalla hinnat ovat pysyneet suhteellisen maltillisina. Lompakko kyllä tyhjenee varsin tehokkaasti, mutta ostosten jälkeen rahaa saattaa jäädä myös elämiseen. Kyseessä on kuitenkin todella laadukas merkki, eikä kompassia ole pakko pitää hihassa kiinni. Tosin ihmettelen, miksi joku ei pitäisi!



Seuraavaksi