Miesten tyyli ja pukeutuminen

Acne Studios Adrian – elämä kuntoon oikeilla tennareilla

Vaikuttaisi siltä, että noin joka toinen postaus tällä sivustolla käsittelee tennareita. Elämmekö niin sanottua tennarihuippua – peak sneakers? Tämä lienee hyvin mahdollista, sillä en näe, että suunta voisi enää muuttua tästä kuin alaspäin.

Joka tapauksessa säännöllisyyden ylläpitämiseksi vuorossa on jälleen tennareita käsittelevä kirjoitus – tarkemmin premium-tennareita, kuten Acne Studios Adrian. Aika tylsää, tiedän. Ehkä kuluneen aiheen kautta voi kuitenkin päästä kiinni myös joihinkin muihin teemoihin, kuten skenen pakkomielteisyyteen.

Pakkomielteet kunniaan

Minulla on tapana kiinnostua aina kerrallaan pakkomielteisesti jostakin tietystä vaatemerkistä. Kausien kesto vaihtelee muutamasta päivästä kuukausiin. Kuitenkin Acne Studios on jostakin kummallisesta syystä pysynyt mielessäni  yhtenä kiinnostavimmista merkeistä kausien vaihtelusta huolimatta. Tavallaan liioittelen kuvatessani sitä yhdeksi kiinnostavimmista merkeistä, sillä en seuraa merkin edesottamuksia mitenkään säännöllisesti. Se on ikään kuin lymyillyt taustalla kuin Sauronin silmä Tarussa Sormusten Herrasta.

Acnen kohdalla kiinnostavuus johtu siitä, että merkin niin sanotut perustuotteet ovat yksinkertaisesti toimivia. Jos selvage-reunos ei ole itseisarvo, en tiedä parempia farkkuja kuin Acnen farkut. Erityisesti merkin Town -malli on täyttä voittoa. Sen lisäksi Acnen colleget, farkkupaidat ja t-paidat ovat – vaikkakin kalliita – lähes voittamattomia kategoriassaan.

Kun tässä kuitenkin pakkomielteistä puhutaan, niin kulloinenkin pakkomiellekauteni on helppo jäljittää blogin postauksia taaksepäin kelaamalla. Kutakuinkin viimeisen vuoden sisällä olen vuoroin sekoillut haippiskenen tämänhetkisen ykkösmerkin, Stone Islandin (olipa kyseessä paitatakit tai päällystakit) ja skedefaijailun kuninkaan, Polar Skate Co:n välillä (esimerkkinä toimikoon hupparisuositus). Toki tennarit ovat pyörineet tässä sivussa mukana. Kun olen pahimmassa obsessiovaiheessa, päähäni ei mahdu muita merkkejä. Olenkin merkkipäissäni taipunut toisinaan tekemään jonkinasteisia ylilyöntejä hankintojeni kanssa.

Onneksi en ole yksin pakkomielteisen käyttäytymismallin kanssa. Vertaistuki on todettu monissa tutkimuksissa hyödylliseksi ongelmien käsittelyssä. Hengailtuani vaatefoorumeilla useiden vuosien ajan olen huomannut, että jos jokin yksi yhdistävä piirre kaikille niille ajautuville tyypeille pitäisi löytää, se olisi juurikin F-diagnoosia lähestyvä pakkomielteisyys asiaan kuin asiaan.

Monet rättifoorumeilla – kuten Tyylit.fi – säännöllisesti kirjoittavat henkilöt vaikuttavat nettikäyttäytymisensä perusteella suorastaan pelottavilta. Viestihistoriani kautta välittynee kutakuinkin samanlainen kuva pakkomielteisestä kontrollifriikistä – eikä se ainakaan täysin väärä kuva ole. Pakkomielteisyyteni sentään rajoittuu oikeastaan vain vaatteisiin.

Sen sijaan foorumeilla näkyvä jokaiselle elämänalueelle leviävä tarve tehdä kaikki viimeisen päälle ja oikein näyttäytyy jopa näinkin sairaan tyypin silmiin kuin minä suorastaan karmivalta. Miten ihmiset jaksavat elää elämäänsä Patrick Batemanin lailla? Kyseessä on kuitenkin satiiri, ei opas elämään. Batemanin monivaiheinen aamurutiini on korvattu esimerkiksi äärimmäisen pikkutarkoilla, vaa’at sisältävillä kahvinkeittorituaaleilla ja parvekkeelle rakennetuilla, Italiasta tilatuilla pizzauuneilla. Huh huh! En oikein tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa sekä muille että itselleen.

Äärimmäisen lifestyle-hifistelyn ohella piirre ilmenee pakottavana tarpeena ylianalysoida jokainen pukeutumisen alue. Kyseessä on kuitenkin niin yksinkertainen asian kuin vaatteet. Ei niiden osalta pitäisi miettiä mitään muuta kuin, onko jokin juttu siisti ja onko siihen varaa ja/tai tarvetta. Toki eettiset seikat on hyvä ottaa huomioon. Kuitenkin tekisi mieli ravistaa ihmisiä ja sanoa, ettei kaikesta tarvitse tehdä niin vaikeaa. Tässä kuitenkin pata kattilaa ja niin edelleen.

Asioiden ylitekemisen lisäksi on hauskaa, millä tavoin minä ja moni muu kuvaa elämäänsä somessa ja erityisesti Instagramissa. Profiileissa elämä näyttäytyy olevan täysin vailla rosoja oleva virta sieluttomia kuvia päivän fiteistä, uusista hankinnoista ja kaikesta muusta asiaan kuuluvasta, kuten täydellisistä aamiaisista. Insta-profiilini toimii erityisen hyvänä esimerkkinä tällaisesta, vaikka aamiaisasetelmat sieltä puuttuvat.

Voisi olla toisinaan hauska postata joskus jotain muutakin kuin laskelmoitua virtaa kulloisista oikeista merkeistä. En tarkoita mitään kuvia likaisesta asunnostani, vaan jotain ei-niin-ilmiselvää. Esimerkiksi lähestyä tuttua aihetta uudesta kulmasta, tai edes kokeilla jotain uutta ja freesiä. Kuitenkin kovalla profiilityöllä rakennetun seuraajamäärän laskeminen pelottaa. Vaikka se siltä kuulostaa, tämä ole mikään vitsi. Hyvänä esimerkkinä toimii se, kun Instagram lanseerasi stories-ominaisuuden, höpöttelin sinne jotain sekavia juttuja rallienglannilla ollen mielestäni hauska ja ihmismäinen. Seuraajia hävisi kymmeniä, eikä profiilini toipunut tällaisesta kohtalaisen kevyestä sekoilusta koskaan, ja edelleen syvälle sydämeen sattuu.

Edellä kuvattu liian pitkälle menevä hifistely muistuttaa hifi-harrastajien touhuja kullattuine kaapeleineen. Mistä tulikin hauska sivuhuomio mieleeni. Viimeksi erään käyttäjän esitellessä asuntoaan eräs ensimmäisistä viesteistä oli: missä on hifi-laitteisto piuhoineen…

Tiivistettynä sekavan avautumisen pointti on, että ruoka on vain ruokaa, juoma on vain juomaa, vaatteet ovat vain vaatteita ja some-profiili on vain some-profiili. Asioiden ei pitäisi olla niin vaikeita. Ehkä kyseessä on kulttuurisen pääoman korostaminen kulutusvalintojen kautta tai ehkä pieniin asioihin pakkomielteisesti takertuminen on vain epätoivoinen yritys kontrolliin täysin vailla kontrollia olevassa maailmassa. Elämä ei ole helppoa, tiedän. Mutta Timo Soini lopetti, HIM lopetti, joten ehkä mekin voisimme – jos ei lopettaa – niin ainakin ottaa löysemmin rantein tai olla ainakin yllätyksellisempiä. Jos jokin on tylsää, niin ennalta-arvattavuus.

Acne Studios Adrian – samaa paskaa, eri merkki

Koska postauksen otsikossa mainitaan Acne Studiosin Adrian, niin kai minulla on silloin niistä jotain sanottava. On silti hyvä kysyä, mitä uutta ja mielenkiintoista voi enää kirjoittaa tavallisista premium-tennareista? Nopeasti ajateltuna en keksi mitään. Eiköhän kaikki sanottava niistä ole sanottu tämän saitin lukemattomissa samaa aihetta käsittelevissä kirjoituksissa (TJEU 1, 2, 3, 4). Tuossakin listauksessa oli vain osa niistä, mutta listauksen jutut lukemalla saanee jo varsin kattavan käsityksen aiheesta.

Adrianien osalta on kuitenkin syytä mainita, että ne muistuttavat selvästi enemmän Butteroita kuin Commoneita. Nahka on oikeasti paksua ja tennarit ovat tuntumaltaan muutenkin yllättävän jämäkät ja kenkämäiset. Lisäksi paketointi on paras kaikista vastaani tulleista merkeistä. Common Projectsin valkoinen laatikko saattaa olla monen mielestä markkinoiden nätein kenkäboksi, mutta kyllä se nyt on vain niin, että Acnen – varmaankin kattavaan trendikartoitukseen – perustuva pehmeän pinkki laatikko olisi jo itsessään postauksen arvoinen. Se on ihana! Vaikka aiemmin kritisoin liiallista pikkuasioihin takertumista, se ei tarkoita, etteikö kauniista asioista saisi nauttia. Elämä on lyhyt, joten parempi nauttia edes jostakin – olipa se vaa’alla punnittu kahvikuppi tai kaunis kenkäboksi.

Acne Studios – Yksinkertaista ja kaunista

Yhteenvetona todettakoon, että Acne Studiosin Adrian on kaikilta osin perinteinen premium-tennari. Kengät ovat nahkaa sisältä ja ulkoa. Pohjana on jo liian nähty Margom-pohja. Adrianin mitoitus vastaa muita merkkejä oikeastaan yksi yhteen. Tosin vinkkinä niille, joille CP:t ovat liian kapeat, Adrian on lestiltään leveämpi. Kun materiaalit ja mitoitus ovat linjassa muiden samassa sarjassa painivien merkkien kanssa, on luonnollista, että myös hinta liikkuu samassa luokassa ollen noin 300 euroa.

Acne Studios Adrian

Pro tip: Acnen tennareita ja muitakin tuotteita saa toisinaan huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta tilaamalla Zoovillagesta. Kauppa ei virallisesti myy merkkiä Suomeen, mutta kirjoittamalla saitin hakukenttään ”acne” Suomeen myynnissä oleva valikoima tulee tarjolle. Lisäksi kaupassa on säännöllisesti erinäisiä alennuskoodeja (tällä hetkellä voimassa on -20% alennusta antava spring17eur), joita käyttämällä hinnat jäävät todella edullisiksi Acnen normaalihintoihin nähden. En viitsi laittaa tähän linkkejä kaupan tuotteisiin, jotta hyvä paikka ei sen takia mene pilalle ja lopeta toimituksia Suomeen. Never pay retail!



Seuraavaksi